- Blogit
Metsänkasvatuksen aikajänne Suomessa on pitkä; minkä aiempi polvi on metsään istuttanut, sen lapsenlapsi nyt tukkipuuna korjaa tai lapsenlapsenlapsi luonnonarvokaupalla suojelee.
Luonnonsuojelussa vanhojen metsien ikärajana pidetään usein 140 vuotta. Sen ikäisen puunestorin syntyvuonna 1868 nähtiin Suomessa nälkää ja puita istutettiin korkeintaan laivanrakennusteollisuuden raaka-aineeksi. Ensi vuoden korjuukelejä odotteleva hakkuukypsä talvileimikko on taas saattanut saada alkunsa ojitetulle suolle 1930-luvulla aloitetun, puuvarojen lisäykseen tähdänneen metsänparannustuen kannustamana.
Puun käyttö ja kysyntä sekä niihin vastaava metsänhoito ovat muuttuneet puusukupolvien välillä ja jopa yhden puusukupolven aikana rajusti. Ja muutokset jatkuvat. Metsäklusterin tavoitteiden mukaan vuoteen 2030 mennessä jo puolet metsäsektorin tuotteiden ja palvelujen arvosta tulisi uusista tuotteista. Mielikuvitusta ja innovaatiota tarvitaan metsäsektorin uusien tuotteiden kehittämiseen tällä aikavälillä – vielä enemmän sitä tarvitaan tänä vuonna alkunsa saaneiden taimien loppukäytön kuvittelemiseen niiden kypsässä iässä vuonna 2078.
Pelkkä tulevaisuuden kysynnän ennustaminenkaan ei riitä puulajivalinnassa, nyt istutettavan taimen kasvu- ja korjuuolosuhteet tulevat todennäköisesti huomattavasti poikkeamaan nykyisestä. Tämä asettaa haasteita myös metsänhoidolle. Ilmatieteenlaitoksen arvioiden mukaan ilmastomme tulee olemaan aikavälillä 2070–2100 nykyistä tuulisempi, sateisempi ja lämpimämpi. Eli hyviä ja huonoja uutisia on luvassa metsätaloudelle. Kasvukausi pitenee, ja kasvu lisääntyy hiilidioksidimäärän kaksin- tai kolminkertaistuessa vuoteen 2100 mennessä.
Toisaalta ennusteiden mukaan lämpötilat ja sademäärät kasvavat suhteessa eniten talvella, joten kosteiden maiden puunkorjuuseen ja ‑kuljetukseen ei vuosisadan loppuun mennessä ole luvassa helpotusta, jolleivät sitten Golf-virran muutokset tuo maahamme ikiroutaa. Myrsky‑, tauti- ja hyönteisriskitkin lisääntyvät. Kukapa pystyy enää varmuudella sanomaan mikä on tuottoisin taimi milläkin alueella.
Kaksi vuotta sitten uudistetuissa Hyvän metsänhoidon suosituksissa metsänomistajien vaihtoehtoja metsien hoidossa väljennettiin. Metsäsuunnitelmissa voidaan myös jo nyt ottaa huomioon metsänomistajan tavoitteet entistä paremmin. Hyvä näin, tulevaisuuden metsänkäyttäjien näkökulmasta munat eivät ole samassa korissa, vaan metsätuotteiden kirjo tulee kasvamaan ja monipuolistumaan ja laaja-alaisten tuhojen riski pienenee.
Kotimaisella puulla tulee olemaan kysyntää myös tulevaisuudessa, lastenlasten nähtäväksi jää keitä nämä tulevaisuuden metsänkäyttäjät ovat ja millaisia tuotteita he puusta jalostavat.
