- Blogit
Maaseudun Tulevaisuus / PTT:n taloustutka 2.5.2011
Suomen tavoitteet metsähakkeen käytölle energiantuotannossa ovat kovat. Ne edellyttäisivät käytön kaksinkertaistamista vuoden 2009 kuudesta miljoonasta kuutiometristä vuoteen 2015 mennessä. Parina viime vuonna metsähakkeen käyttö on kasvanut noin 1,5 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Kasvun pitäisi siis jatkua edelleen noin miljoonan kuutiometrin vuosivauhdilla seuraavat viisi vuotta, jotta tavoitteet saavutettaisiin määräajassa.
Viime vuonna metsähaketta korjasi metsistään lähes joka toinen metsänomistaja Metsätutka-kyselyn mukaan. Suuri osa korjatusta puusta päätyi kuitenkin metsänomistajien omaan käyttöön. Vain runsas neljännes energiapuuta korjanneista metsänomistajista oli joko myynyt puun tai luovuttanut sen ilmaiseksi markkinoille.
Markkinoille metsähaketta tarjoavien metsänomistajien osuus on viimeisten kymmenen vuoden aikana muuttunut vain vähän. Metsähaketta korjaavien metsänomistajien määrä näyttää sen sijaan lisääntyneen.
Tähän asti metsähakkeen käyttö energian tuotannossa on perustunut pitkälti oksa- ja latvusmassaan, jota saadaan ainespuuhakkuiden yhteydessä. Oksien ja latvusten saatavuus riippuu siten metsäteollisuuden puuntarpeesta.
Pienpuun saatavuus ei sen sijaan ole yhtä kiinteästi sidoksissa ainespuun hakkuisiin, joten pienpuun käytöllä voidaan paremmin turvata tasainen polttoainevirta energialaitoksille. Samalla edistetään metsänhoitoa ja puretaan harvennusrästejä.
Harvennukset eivät kuitenkaan ole metsänomistajille taloudellisesti kovin houkuttelevia. Niistä kertyvät kustannukset suhteessa saatavaan tuloon ovat korkeammat kuin päätehakkuissa. Harvennuksista saatava tulo ei aina kata edes korjuukustannuksia.
Nykynäkymien valossa metsähakkeen käyttötavoitteet näyttävät vaikeilta saavuttaa: Metsänomistajien aikomusten perusteella energiapuun tarjonta ei tänä vuonna kasva viime vuodesta merkittävästi. Oksa- ja latvusmassan määräkään ei voi kasvaa kovin paljon, sillä metsäteollisuuden puuntarve ei arvioiden mukaan kasva lähiaikoina olennaisesti. Näin ollen haasteet seuraaville vuosille kasvavat entisestään.
Energiapuun käytön tuntuvalisääminen edellyttäisi uusia kannustimia metsänomistajille. Myös energiapuumarkkinoiden kehittämiseen tulisi panostaa edelleen esimerkiksi luomalla uusia korjuu- ja sopimuskäytäntöjä. Metsähakkeen käytölle asetettuja tavoitteita ei saavuteta sillä, että metsissämme on riittävästi tarvittavia puuvaroja. Siihen tarvitaan toimivat energiapuumarkkinat ja ennen kaikkea metsänomistajien kiinnostusta ja aktiivisuutta.
Anna-Kaisa Rämö
