- Blogit
- Kansantalous
Markus Lahtinen
Kirjoittaja on PTT:n toimitusjohtaja
Talousennusteet ovat tänä syksynä olleet yksimielisiä siitä, että talous on matkalla taantumaan. Myös PTT ennustaa tuotannon supistuvan ensi vuonna sekä Suomessa että euroalueella. Taantuma on seurausta korkeasta inflaatiosta, joka vähentää kotitalouksien ostovoimaa ja pakottaa keskuspankit nostamaan korkojaan. Inflaation ajureina ovat toimineet ruoan ja energian hinnan nousu. PTT:n ennustaa ruoan hinnan nousevan tänä vuonna 11%. Ruoankin hinnan nousun taustalla on yhtenä tärkeänä tekijänä energian kallistuminen.
Ennusteisiin liittyy kuitenkin poikkeuksellisen suurta epävarmuutta. Epävarmuus on seurausta ennen kaikkea Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan. Sodan kulkua on vaikea ennakoida, vaikka ilmeiseltä näyttääkin, että rauha ei ole lähiaikoina palaamassa.
Ukrainan voitto sotarintamalla on välttämätön ehto kestävälle rauhalle ja onneksi täysin saavutettavissa oleva tavoite. Ukrainan osaamisesta ja taistelutahdosta sodan lopputulos ei jää kiinni. Suurin uhka Ukrainan voitolle on lännen yhtenäisen tuen ehtyminen. Yhtenäisyyttä uhkaa Yhdysvaltojen osalta pääosin luonteeltaan sisäpoliittiset ongelmat. Ne ovat seurausta ex-presidentti Trumpin suuresta vaikutusvallasta republikaanipuolueessa. Euroopan osalta Putin uskoo edelleen, että rajoittamalla energian saantia on mahdollista kääntää kansalaismielipide kannattamaan ”pakkorauhaa” Venäjälle suotuisilla ehdoilla.
Eurooppa on kuitenkin onnistunut hankkimaan varastoon talvea varten korvaavista lähteistä merkittäviä määriä jopa maakaasua, jonka tarjonnalle Venäjän rooli oli keskeinen. Varastojen täyttymisen myötä kaasun hinta on laskenut hintahuipusta jo merkittävästi. Öljyn kysyntä on talouden hidastumisen myötä hiipunut tarjontaa nopeammin. Barrelihinta kävi ennen viime viikkoisia OPECin kohtuullisen vähäisiä tuotannon rajoituksia jo alempana kuin viime vuonna vastaavaan aikaan. Sähkön hinnan nousun taustalla on Euroopassa ollut maakaasun hinnan lisäksi erityisesti Ranskan ydinvoimaloiden ongelmat, jotka ovat luonteeltaan osin väliaikaisia ja joihin Venäjä ei voi millään muotoa vaikuttaa. Mikäli Euroopassa onnistutaan talven aikana säästämään energian kulutuksesta maasta riippuen 10-20%, energian saatavuus ei suuressa määrin hankaloita tuotantoa eikä ihmisten arkea.
Energian hinta pysyy toki korkealla verrattuna sotaa edeltävään aikaan. Energiamarkkinoiden tilanne on kuitenkin kokonaisuutena mahdollista vakauttaa varmistamalla energian saatavuus useista eri lähteistä ja kompensoimalla osittain julkisilla tukipaketeilla hinnannousun vaikutuksia kotitalouksille ja yrityksille. Tällöin energiamarkkinoiden tilanne olisi enemmänkin taloudellinen kuin yhteiskunnallinen ongelma, joka määrittäisi turvallisuuspoliittista päätöksentekoa. Jotta tämä tavoite saavutetaan, pitää talouspolitiikka määritellä siten, että Euroopan unionin ja kansallisvaltioiden sisäinen yhtenäisyys säilyy.
Unionin yhtenäisyys edellyttää, että kansallisia energiatukipaketteja ei ylimitoiteta ja näin haeta perusteetonta kilpailuetua toisia unionimaita vastaan. Kansallisvaltioiden sisäinen yhtenäisyys puolestaan edellyttää, että energiatukia ja maanpuolustuksen tarvitsemia lisäpanostuksia ei leikata esimerkiksi yhteiskunnan heikompiosaisille suunnatusta sosiaaliturvasta. Hyvin suunnitellun talouspolitiikan avulla Eurooppa pysyy yhtenäisenä ja leikkaa Putinilta sen viimeisen oljenkorren, jonka varaan hän on sotapolitiikkaansa menestyksen ripustanut.
Venäjän johdon umpikuja synnyttää suuria riskejä
Ukrainan voiton edellytyksenä oleva lännen yhtenäisyys on siis mahdollista ylläpitää myös tulevana talvena, mutta tiellä kestävään rauhaan on muitakin esteitä. Venäjä valtiona kestää vetäytymisen Ukrainassa, mutta Putin ja hänen lähimmät tukijansa ovat jo ajaneet itsensä umpikujaan, josta heillä ei ole ulospääsyä. Vähänkään kunnianhimoisempi määrittely Ukrainan voitolle tarkoittanee siis Putinin vallan loppua. Tämän seurauksena Putinin hallinnon reaktiot ovat häviön lähestyessä täysin arvaamattomat.
Venäläisten itse toteuttama vallanvaihto on välttämättömyys, mutta samalla se tekee matkan kohti rauhaa entistä vaarallisemmaksi. Putinin hallinto on luonut vahvan sisäisen turvallisuuskoneiston, jossa eri osapuolet valvovat toisiaan. Tässä ympäristössä tuskin syntyy laajaa liittoutumaa Putinia vastaan, vaan valtaan pyrkii hajanainen joukko erilaisia ryhmittymiä. Onkin todennäköistä, että kilpailevat ryhmät kiistävät Putinin syrjäyttävän ryhmän valta-aseman ja oikeudet ydinaseisiin sekä energian myymisestä saataviin miljardeihin.
Putinin seuraajan asemaa vaikeuttaa entisestään se, että Venäjä ei ydinasevaltana kärsi totaalista sotilaallista häviötä, mutta uuden johtajan pitää silti solmia rauha, jonka ehtona ovat aluepalautukset Ukrainalle. Vaikka kyse on Venäjään väkivalloin ja laittomasti liitetyistä alueista, varsinkin Krimin palautusta tultaisiin käyttämään uuden johdon horjuttamiseen. Putinin kaaduttua edessä on vaarallinen ajanjakso, mikä pahimmillaan voi tarkoittaa jopa sisällissotaa Venäjällä.
Putinin hallinnon arvaamattomuus vääjäämättömän häviön koittaessa ja vallanvaihtoon liittyvä sekasorto syöksevät maailmantalouden varmuudella ongelmiin, mutta todennäköisesti jo niiden kasvava uhka riittää kääntämään talouskehityksen vielä ennakoitua heikommaksi. Venäjän naapurimaana vaikutukset Suomelle ovat varmasti suuremmat kuin Euroopassa keskimäärin. Tulevan kehityksen suurista riskeistä huolimatta on kuitenkin perusteltua laatia järkeviä ennusteita, joissa talouden lainalaisuudet määrittävät talouskasvua ja työllisyyttä, maatilojen kannattavuutta ja metsäteollisuuden kilpailukykyä. Ennusteita vain pitää lukea tällä kertaa hieman toisella tapaa. Ne eivät kuvaa hullua maailmaa sellaisena kuin se on, vaan taloudellisten ilmiöiden määrittämää järkevää maailmaa, johon toivottavasti vielä joskus palaamme.
