Marjo Maidell: Metsänomistajan kannattaa avata rohkeasti suunsa, vaikka muut kävisivät metsäkeskustelua tunne edellä

Kirjoittaja on PTT:n metsäekonomisti

Metsäkeskustelu käy jälleen kuumana. Yksi vaatii metsien ennallistamista, toinen suojelua, kolmas ilmastonmuutoksen hillintää ja neljäs puuntuotantoa. Viides muistuttaa rakkaan metsämaiseman tärkeydestä ja kuudes haluaa säilyttää lähimetsänsä virkistäytymistä varten.

On mahtavaa, että suomalaiset metsät tuottavat kaikkea tätä. Keskustelua seuratessa onnellisuus kuitenkin haihtuu ja tilalle astuu epätietoisuus. Mitä palveluja metsien oikein pitäisi tuottaa, ja kenelle?

Moni metsänomistaja ja metsäammattilainen pitää metsien hyvää hoitoa ylpeyden aiheena. Nykyiset kasvatusmenetelmät kehitettiin viime vuosisadalla puuntuotantoa varten, koska metsä oli merkittävässä asemassa vientivetoisen kansantalouden kasvattamisessa. Valtamenetelmät ovat pysyneet pitkälti samoina, vaikka niitä onkin rikastettu ottamaan huomioon esimerkiksi luonnon monimuotoisuus. Arvossa on ollut, ja on yhä, hyvän metsänhoidon perinteet ja faktapohjaisuus.

Osa taas osallistuu metsäkeskusteluun vahvasti tunteella. He saattavat tuntea lähimetsänsä kuin omat taskunsa ja kokea sen olevan ”heidän metsänsä”, vaikkei laillista omistajuutta olisikaan. He saattavat ajatella, että metsä on ainutlaatuinen eikä se hakkuun jälkeen enää ikinä palaa ennalleen samanlaisena. Taustalla voi olla myös aitoa hätää siitä, millaiset ovat ihmiskunnan mahdollisuudet selviytyä. Keskustelun viesti voi kärjistyä siihen, että metsänomistajien ylpeänä harjoittama hyvä metsänhoito ei olisikaan hyvää.

Tämä herättää puolestaan metsänomistajissa tunteita. Metsänomistaja huolehtii omastaan ja ylläpitää perinteitä, investoi aikaansa ja rahaansa ja tuottaa samalla hyötyjä monelle muullekin kuin itselleen. Ja sitten joku kertoo, että näin ei saisi tehdä?

Metsäkeskustelu ja sen tunteikkaat mielipiteet eivät tule katoamaan mihinkään. Keskustelu vaikuttaa kaikkiin, jotka sitä seuraavat: päättäjiin, suureen yleisöön, metsänomistajiin, metsäammattilaisiin. Se vaikuttaa mielikuviin siitä, miten hyväksyttävänä metsäsektorin toiminta koetaan ja millaisia odotuksia siihen kohdistetaan. Siksi keskusteluun kannattaa myös metsänomistajien osallistua, vaikka se saattaakin kaikessa kiihkeydessään tuntua pelottavalta.

Kannattaa myös varautua siihen, että metsänkäsittelymenetelmiä tullaan muokkaamaan entistä monipuolisempien metsän palveluiden tuottamiseen. Samaan aikaan toivottavasti paranevat metsänomistajien mahdollisuudet valita omansa näköistä metsänkasvatusta.

Kolumni on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 25.10.2022