Maitopolitiikkaa takataskuun


EU:n maitokiintiöiden poistumisen myötä kansallisen tuen maksamiselle piti löytää uudet perusteet. Etelä-Suomessa päädyttiin hyödyntämään yhteisen maatalouspolitiikan mahdollistamaa lypsylehmäpalkkiota.

Pohjois-Suomen osalta litrakohtaisen tuen jatkamisesta vallitsi sekä hallinnossa että maidontuottajien keskuudessa suhteellisen laaja yksimielisyys.

Tuottajat olisivat kuitenkin halunneet luoda tukiperusteeksi jonkinlaiset tukioikeudet tai virtuaalikiintiöt. Hallinnossa puolestaan haluttiin päästä eroon raskaista byrokraattisista järjestelmistä. Niinpä ratkaisussa päädyttiin yksinkertaiseen suoraan tuotantoon perustuvaan tukimalliin.

Jos pohjoisen tuen määrällinen rajoite ei ylittyisi, ongelmia ei olisi lainkaan. Nyt maitotuotteiden hyvä markkinatilanne ja suotuisa tuottajahintakehitys sekä tuottajien kasvuhalukkuus ovat kuitenkin kasvattaneet tuotantoa rajoitteen yli. Tukea pitää siis leikata.

Ei tässäkään suurta ongelmaa liene, jos ylitys ei kasva nykyisestä ja varsinkin, jos se jäisi väliaikaiseksi. Pohjoisen tuen tarkoitus on kuitenkin ennen kaikkea säilyttää tuotantoa, joten komissiossa varmasti seurataan hyvin tarkkaan tuotannon kehitystä.

Mahdollisuuksia ja haluja kasvattaa tuotantoa on, joten takataskusta voisi olla hyvä löytyä myös malli, jolla tukea voidaan maksaa jatkossakin ilman, että koko tuen oikeutus asetetaan kyseenalaiseksi.

Yksi vaihtoehto voisi löytyä jonkinlaisesta ”viivästettyyn ja liukuvaan” tuotantoon perustuvasta mallista. Tukiperuste voisi olla yksinkertaisimmillaan vaikkapa tilan edellisen vuoden tuotantomäärä. Jos se ei ylity, tila saisi tuen koko tuotannolleen. Tuen säilyttävä luonne olisi siten kohtalaisen selkeä.

Jos edellisen vuoden tuotanto ylittyy tilalla, tukea saisi ylittävälle osalle vain pohjoisen tuen rajoitteeseen saakka. Seuraavana vuonna tukiperuste olisi taas edellisen vuoden tuotanto. Niinpä tuotantoaan kasvattavalta tilalta tukea jäisi saamatta vain yhdeltä vuodelta, ja silloinkin vain jos pohjoisen tuen rajoite ylittyy.

Pelivaraahan tulee tuotantoaan kasvattaneille tiloille luonnollisen rakennekehityksen kautta lopettaneilta tiloilta.

Tämä malli ei olisi missään tapauksessa ongelmaton eikä välttämättä aivan yksinkertainenkaan. Toki voi olla niinkin, että takataskua ei tarvitse edes kaivella, mutta toivottavasti mitään järeämpääkään ei tarvita.

Blogi on julkaistu myös Maaseudun Tulevaisuuden PTT:n taloustutka -palstalla 31.3.2014