Liberian opetukset

Minulla oli marraskuussa mahdollisuus osallistua Naisten Pankin vapaaehtoisten matkalle Liberiaan. Tutustuimme paikan päällä Kirkon ulkomaanavun ja paikallisten yhteistyökumppanien toteuttamiin kehitysyhteistyöhankkeisiin. Hankkeissa naiset oppivat hoitamaan kasvimaata, kasvattamaan kanoja, tekemään erilaisia käsitöitä ja leipomaan. Naiset myivät tuottamiaan tuotteita ja olivat näin pystyneet parantamaan perheen toimeentuloa.

Kysyimme naisilta, mitä he aikoivat saamillaan rahoilla tehdä. Yksi halusi uuden talon, toinen aikoi hankkia oman ompelukoneen. Yleisin käyttökohde rahoille oli kuitenkin lasten tai lastenlasten koulunkäynti. Joku oli jopa hoksannut, että koulua käyneet lapset pystyisivät aikanaan paremmin elättämään vanhan äitinsä.

Taloustieteessä on tutkittu runsaasti koulutuksen vaikutusta talouskasvuun. Inhimillistä pääomaa pidetään merkittävänä talouskasvun osatekijänä. Koulutus on nähty tärkeänä myös yksilön kannalta. Yhtenä YK:n vuosituhattavoitteena on ollut peruskoulutuksen takaaminen jokaiselle kouluikäiselle.

Viime aikoina koulutuksen vaikutukset ovat kuitenkin nousseet keskusteluun. Esimerkiksi amerikkalainen taloustieteilijä Lant Pritchett on nostanut esille, että koulunkäynti on lisääntynyt kehitysmaissa merkittävästi, mutta silti vaikutukset ovat vaatimattomat. Koulussa oleminen ei itse asiassa ole sama asia kuin oppiminen. Pritchett on nostanut yhdeksi ongelmaksi koulutuksen keskusjohtoisuuden. Hänen mukaansa paikallisesti johdetulla järjestelmällä päästäisiin parempiin tuloksiin.

Tein vastaavia havaintoja, kun pääsimme Liberian matkalla kurkistamaan paikalliseen kouluun. Koulussa oli 600 oppilasta ja yhdeksän opettajaa. Luokat olivat suuria ja niissä oli eri-ikäisiä oppilaita. Opiskelu vaikutti aika pitkälti ulkoa opettelulta. Oppilaat kyllä istuivat kiltisti paikoillaan, mutta luokassa ei välttämättä ollut opettajaa. Opettajan ammatti ei ollut lasten keskuudessa erityisen suosittu toiveammatti.

Kun lapset on saatu kouluun, on tärkeää siirtyä vauhdilla seuraavaan vaiheeseen. Opetuksen laatua ja sen myötä oppimista on kehitettävä määrätietoisesti kehitysmaissa. Tapaamamme naiset näkivät tulevan sukupolven koulunkäynnin tärkeänä ja halusivat käyttää rahojaan koulutukseen. Vastaavaa viisautta tarvittaisiin eri maiden poliittisilta päättäjiltä. Yhteisten varojen käyttäminen koulutukseen ja sen laadun parantamiseen on investointi tulevaan talouskasvuun.

Taloustutka on julkaistu myös Maaseudun Tulevaisuuden PTT:n taloustutka -palstalla 28.12.2015