- Blogit
Taloustieteilijät puhuvat usein joustoista. Joustoilla tarkoitetaan sitä, kuinka herkkä yksi tekijä on toisessa tekijässä tapahtuville muutoksille. Yleisimmin käytetty jousto on kysynnän hintajousto, eli miten paljon hyödykkeen hinnassa tapahtunut muutos vaikuttaa sen kysyntään.
Sellaisten tavaroiden, jotka ovat ihmisten elämässä välttämättömiä, kysyntä on yleensä hinnan suhteen joustamatonta, eli hinnan muutokset vaikuttavat kulutukseen vain vähän. Tällaisia hyödykkeitä ovat esim. polttoaineet ja ruoka. Kun bensan hinta aikanaan lähestyi euron haamurajaa, oltiin yleisesti sitä mieltä, että kun euron raja ylittyy, alkaa bensan kulutus vähentyä. Ei vähentynyt. Eikä vähentynyt 1,50 euron haamurajan myötäkään.
Ruuan hintakin on viime vuosina noussut aika kovaa tahtia. Silti harva on lopettanut syömistä. Vakavammin, ruuan hinnan nousu kyllä vaikuttaa ruuan kulutuksen rakenteeseen. Esim. lihoissa tästä näkyy selviä merkkejä, kun kuluttajat ostavat naudanlihan sijaan edullisempia lihalaatuja.
Omaan maksuhalukkuuteen suhteutettuna liian kalliiksi muuttuneen naudanlihan korvaaminen sian- tai broilerinlihalla on järkevää ja perusteltua. Jos elinkustannukset nousevat enemmän kuin tulot, menoja on kahlittava. Ja yhden lihan korvaaminen toisella heikentää hyvinvointia aika vähän.
Yleisesti ihmiset toimivatkin aika järkiperäisesti. Lemmikkieläimille ja lapsille tehtävien hankintojen suhteen tosin ei aina toimita ihan niin järkiperäisesti. Toinen järkevän käyttäytymisen liki täydellisesti sumentava tekijä näyttää olevan kauppaliikkeiden maksamat ostohyvitykset.
Maamme maanteillä liikkuessa näkee usein kaksi huoltoasemaa vierekkäin saman tien varressa. Toisella bensa maksaa vaikkapa 7 senttiä litralta vähemmän, mutta silti kaikki tankkaajat ovat toisella asemalla. Ja tähän löytyy peruste siitä, että kalliimmalta asemalta saa ostohyvitystä. Kovin moni tankkaajista ei taida muistaa sitä, että ostohyvityksen jälkeenkin bensan hinta jää useamman sentin kalliimmaksi kuin tien toisella puolella.
Ostohyvityksiin oikeuttavia kortteja on maassamme miljoonia. Kun kaikki, jotka kynnelle kykenevät, käyttävät kortteja, jää niistä saatava hyöty lopulta marginaaliseksi. Jos kenelläkään ei olisi kortteja, kaikki saisivat tuotteet keskimääräisen ostohyvityksen verran halvemmalla. Ja enemmänkin, sillä ostohyvitysjärjestelmien ylläpitäminen ei ole ilmaista sekään.
Erilaisia joustoja on tutkittu maailmalla paljon. Bonusten ja Plussa-pisteiden vaikutusta kulutukseen puolestaan ei ole tutkittu ainakaan kovin laajalti. Suomi voisi olla niitä koskevaan tutkimukseen hyvä koelaboratorio, sillä meillä sitoutuminen kauppaketjuihin ostohyvitysten kautta on poikkeuksellisen voimakasta.
Blogi on julkaistu myös Maaseudun Tulevaisuuden PTT:n taloustutka -palstalla 13.1.2014.
