”Kun halvalla saa” Ari Peltoniemi, 2.10.2006

Haluaisitko sinä ostaa kaupasta vanhentuneita elintarvikkeita? Ainakin Saksasta tällaisia kuluttajia löytyy paljon. Joidenkin ihmisten käyttäytymistä tuntuu ohjaavan pakonomainen tarve ostaa laadusta välittämättä, kun kerta halvalla saa.

Viimeisen myyntipäivän ohittaneita tai ohittamassa olevia elintarvikkeita ulosheittohinnoin markkinoivat kaupat ovat uusin villitys elintarvikkeiden hintakilpailussa. Tällainen käytäntö on saanut suosiota ainakin Saksan Leipzigissa. Sikäläinen elintarvikekauppa myy tuotteitaan keskimäärin yli puolet normaalia halvemmalla hinnalla asiakkaille, joita tuotteiden pilaantumisvaara ei tunnu juurikaan hetkauttavan.

Kauppiaan mukaan heidän myymänsä tuotteet on suunnattu asiakkaille, jotka haluavat ostaa paljon ja halvalla. Asiakaskuntaan kuuluu pienituloisten lisäksi yllättävän paljon myös sellaisia hyvän toimeentulon omaavia kuluttajia, joilla olisi varaa maksaa normaalihinta haluamistaan elintarvikkeista.

Syyskuussa saksalaiskauppa mainosti muun muassa murukahvia, jonka viimeinen myyntipäivä oli ollut toukokuussa. Vanhentunutta, mutta ainakin kauppiaan mukaan juomakelpoista kahvia sai kolme purkkia yhden euron hinnalla, kun normaalihinta yhdelle purkille olisi ollut lähes kaksi euroa. Tällainen viimeisen myyntipäivän jo aikaa sitten ohittaneen elintarvikkeen myynti on Saksassa lain mukaan sallittua. Asiakkaan oletetaan ostopäätöstä tehdessään tiedostavan sen seikan, että ostettava tuote on vanhentunut. Onneksi ainakaan toistaiseksi viranomaiset eivät katsoisi vastaavaa käytäntöä Suomessa luvalliseksi.

Elintarvikekauppaketjujen välinen hintakilpailu ja kaupan vahva neuvotteluasema suhteessa elintarviketeollisuuteen näkyy myös Suomessa. Kansainvälisten kauppaketjujen rantautuminen, päivittäistavarakaupan keskittyminen sekä kauppojen pyrkimys omien merkkien lisäämiseen ovat luoneet uusia haasteita ja ennen kaikkea hintapaineita.

Kaupan ketjujen lisääntyvä keskinäinen hintakilpailu ja profilointipyrkimykset pitävät huolen siitä, että omien merkkien osuus kasvaa jatkossakin. Kaupan omien merkkien kautta kuluttajat saattavat kiinnittää ostopäätöstä tehdessään yksipuolisesti huomiota vain tuotteen hintaan.

Me kuluttajat hyödymme taloudellisesti ainakin lyhyellä tähtäimellä, kun halvat kaupan merkit lisääntyvät, ja jos vanhaksi menneitä elintarvikkeita saisi ostaa alle puoleen hintaan. Tällä tavoin saavutetulla edulla on kuitenkin varjopuolensa. Ensinnäkin laadukkaiden ja turvallisten, yleensä kotimaassa valmistettujen, merkkituotteiden menekki laskee kaupan omien merkkien puristuksessa. Tällöin on vaarana, että halvalla valmistamisen pyrkimys syrjäyttää laatuvaatimukset ja tuotekehityksen sekä siirtää valmistuksen ohella työpaikkoja Suomen rajojen ulkopuolelle. Toiseksi viimeisen myyntipäivän ohittaneiden elintarvikkeiden ostaminen muodostuu terveysriskiksi.

Meillä Suomessa on totuttu saamaan kaupasta turvallisia ja korkean laatukriteerin täyttäviä kotimaisia elintarvikkeita. Tästä etuoikeudesta tulisi mielestäni pitää kiinni kaikin keinoin.

ari.peltoniemi(at)ptt.fi