- Blogit
- Ilmasto
- Kansantalous
Kirjoittaja on tutkimusjohtaja Olli-Pekka Ruuskanen /// Twitter @opruuskanen
Yhtenä ilmastonmuutosta hillitsevänä toimena on esitetty tuotteiden hiilijalanjälkeen pohjautuvaa kulutusveroa. Vero riippuisi siitä, kuinka paljon tuotteet tai palvelut aiheuttavat hiilidioksidipäästöjä. Maksaessaan veroa kuluttajat joutuisivat huomaamaan oman toimintansa vaikutukset ympäristöön.
Osana juuri valmistunutta tutkimustamme ”Ilmastopolitiikan tulonjakovaikutukset” arvioimme yhdessä Merit Economicsin ja Ahvenanmaan tilastoviranomaisen kanssa, mikä olisi tällaisen veron vaikutus päästöihin ja suomalaisten kotitalouksien hyvinvointiin.
Arvio tehtiin käyttämällä laskennallista yleisen tasapainon mallia, joka karkeasti sanottuna kuvaa pienoiskoossa koko talouden toimintaa aina kotitalouksien kulutuspäätöksistä yritysten toimintaan ja maailmanmarkkinoille asti. Nämä mallit ovat tarpeen, kun halutaan ennalta arvioida politiikkatoimenpiteiden vaikutuksia, vaikka konkreettisia havaintoja ei vielä ole olemassakaan.
Teimme tällä mallilla kokeen. Testasimme mitä tapahtuu, jos asettaisimme yksityiselle kulutukselle ja tuonnille hiilidioksidi-intensiteettiin perustuvan arvonlisäveroa muistuttavan veron. Se nousisi vuoteen 2030 mennessä EU:n päästöoikeuden hinnan tasolle. Hiilidioksidin määrän arvioinnissa käytettiin aineistoja maailmankaupasta ja eri maiden tuotannon rakenteesta.
Vero odotetusti nosti tavaroiden ja palvelujen kuluttajahintoja, mikä puolestaan johti kulutuksen vähenemiseen ja hyvinvoinnin laskuun. Kulutuksen tavat kuitenkin vaihtelevat kotitalouksien välillä, ja myös tavaroiden päästövaikutukset ovat erilaisia, joten isku vaihteli kotitalouden tyypin mukaan. Suurin kielteinen vaikutus osui keskituloisiin.
Kenties hieman yllättävää oli, että vero vähensi kotimaisia päästöjä vain vähän. Tämä johtuu siitä, että Suomessa tuontitavaroiden osuus kulutuksesta on suuri, eli päästövähennykset tapahtuvatkin ulkomailla. Tämä korostaa sitä, että ilmastonmuutoksen haasteisiin pitäisi vastata kansainvälisesti. Jotta testimme tapainen kulutusvero toimisi, pitäisi sen olla vähintään EU:n laajuinen. Paras vaihtoehto olisi globaali yhteistyö, vaikka se on hankalaa.
Hiiliveron tiellä on toinenkin pulma. Se vaatisi hiilijalanjäljen laskemista yksittäisen tuotteen tarkkuudella, joka on vaikeaa. Laskelmat saataisiin ehkä määriteltyä vain karkeasti tuoteryhmittäin, joten jonkin tuotteen todellinen ilmastovaikutus ja vero voisivat erota toisistaan. Kuluttaja ei taaskaan näkisi selvästi, mitä seurauksia hänen valinnoillaan on.
Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 30.11.2020
