- Blogit
Venäjä on vahvistanut uuden vientitulliasetuksen, jolla säädetään puun vientitullien korotukset vuosiksi 2007–2011. Ensimmäinen korotus tulee voimaan tämän vuoden heinäkuun alusta, jolloin havupuun ja yli 15-senttisen koivun tulli nousee nykyisestä 4,5 eurosta 10 euroon kuutiometriltä. Seuraava korotus tulee voimaan ensi vuoden keväällä ja vuoden 2009 alusta tulli nousee 50 euroon kuutiometriltä. Vuoden 2011 alusta 50 euron vientimaksun piiriin tulisi myös koivukuitupuu.
Mikäli vientitullien korotukset toteutuvat suunnitellusti, loppuu puun tuonti Venäjältä Suomeen.
Viime vuonna meille tuotiin puuta Venäjältä noin 15 miljoonaa kuutiometriä. Tästä reilut 6 miljoonaa kuutiometriä oli koivukuitupuuta. Koivukuidun jälkeen seuraavaksi suurin tuontipuutavaralaji oli kuusitukki, jota tuotiin reilu 2 miljoonaa kuutiometriä. Kuusikuitua, mäntytukkia ja mäntykuitua tuotiin kutakin 1–2 miljoonaa kuutiometriä.
Vuoteen 2011 mennessä metsäteollisuuden tulisi löytää jostakin Venäjän tuontia korvaava puu. Baltian maista ja Ruotsista sitä on vaikea saada, koska myös siellä Venäjän vientimaksut aiheuttavat metsäteollisuudelle lähes samanlaisia ongelmia kuin Suomessa.
Keski-Euroopasta puuta on vaikea saada Suomeen, koska myös siellä puusta on niukkuutta lisääntyneen metsäteollisuuden kapasiteetin ja puun energiakäytön kasvun seurauksena. Myös Etelä-Amerikasta puuta riittää huonosti vientiin, koska maan oma selluteollisuus on kasvanut.
Metsäteollisuus joutuu etsimään Venäjän puuta korvaavan raaka-aineen lähinnä kotimaan markkinoilta. Metsävarojen ja hakkuumahdollisuusarvioiden perusteella tehtävä on vaativa, mutta ei mahdoton. Männyn kotimaan hakkuiden kasvattaminen onnistuu puulajeista parhaiten. Sen sijaan kuusella ja koivulla Venäjän tuonnin korvaaminen kotimaan puulla nostaa hakkuut ainakin hetkellisesti yli kestävän tason.
Vaikka puuvarojen suhteen Venäjän tuonnin korvaaminen kotimaisella puulla voisi onnistua, suurimman haasteen muodostaa metsänomistajien puun myyntihalukkuus. Puuvarat ovat noin puolen miljoonan suomalaisen yksityismetsänomistajan myyntipäätöksen takana. Metsänomistajat tulisi saada aktivoitua myymään vuosittain 10–15 miljoonaa kuutiometriä lisää puuta.
Tämäkään ei ole mahdoton tehtävä, mikäli asia otetaan kansallisella tasolla tärkeäksi tavoitteeksi ja annetaan metsäsektorilla toimiville kunnon eväät hoitaa metsänomistajien aktivoiminen. Yhtenä keinona voisi olla lisäresurssien ohjaaminen metsänomistajien henkilökohtaiseen neuvontaan. Tätä metsänomistajat ovat kyselytutkimuksissa toivoneet ja luultavasti sillä saataisiin aikaa hyviä tuloksia.
Metsäverotus on havaittu hyväksi keinoksi myyntiaktiivisuuden lisäämisessä. Metsiin kohdistuvaa verotusta ja erityisesti puun myyntitulojen verotusta tulisi muokata siten, että se sisältäisi selviä puun myyntihalukkuutta lisääviä veroporkkanoita. Mikäli metsien hakkuita lisätään voimakkaasti, tulisi myös panostuksia metsien hoitoon kasvattaa.
Kemerarahoja tulisi lisätä ja laajentaa tuettavia kohteita nykyisestä. Esimerkiksi metsälannoituksia ja metsänuudistamiskustannuksia voitaisiin alkaa tukea kemera rahoin. Näistä saataisiin neuvojille hyviä eväitä metsänomistajatapaamisiin.
Meillä on vaalit tulossa, ja tämän jälkeen alkavat hallitusneuvottelut ja hallitusohjelman kasaaminen. Kotimaisen puun käytön lisäämiseen panostamisen tulisi olla tärkeää kaikille puolueille. Näin saadaan korvattua Venäjän puu ja toivottavasti säilytettyä metsäteollisuuden työpaikat Suomessa. Lisääntyvillä puukaupparahoilla on myös merkittävä aluetaloudellinen vaikutus.
