Kolme muttaa, joista voidaan päätellä, että etätyö on tullut jäädäkseen

Skeptikko voi sanoa, että pandemian jälkeen palataan tavalliseen tapaan toimistolle, koska pihmiset eivät aiemminkaan halunneet käyttää digitaalisia etätyövälineitä. Tämä näkemys ei huomaa korona-ajan tuomia perustavanlaatuisia muutoksia, kirjoittaa Tuuli Reko.

Kirjoittaja on PTT:n tutkimusharjoittelija kansantalouden tutkimusryhmässä. 

Yliopisto-opintojeni ajan pohdin, miksi digitaalisia alustoja hyödynnettiin kursseilla vain vähän, vaikka elettiin 2010-luvun toista puoliskoa. Miksi luentoja ei voitu videoida niin, että opinnot olisi voinut tehdä kotoa tai vaikka maailman toiselta puolelta käsin? Miksi verkkoympäristö Moodlea käytettiin lähinnä vain luentodiojen jakamiseen ja kurssiaikataulujen ilmoittamiseen, vaikka sitä olisi voitu käyttää vuorovaikutuksellisesti ja osallistavasti? Digitaalisten alustojen intensiivisempi käyttö olisi joustavoittanut erityisesti monipaikkaisten opiskelijoiden elämää. Moni muuttaa kotipaikkakunnaltaan opiskelujen tai työn perässä, eikä pysty näkemään perheenjäseniään niin usein kuin haluaisi. Osa elää etäsuhteessa jopa kahden eri maan välillä.

Digitaalisten alustojen vähäinen käyttö ei koskenut vain yliopisto-opiskelua. Pandemiaa edeltävän maailman käsitys asiantuntijatyöstä digiympäristössä tiivistyy Akavan johtavan asiantuntija Anu Tuovisen blogikirjoituksessa helmikuussa 2019: ”Tällä hetkellä näyttää siltä, että digitaaliset alustat eivät ole aiheuttamassa samanlaista vallankumousta asiantuntijatyölle kuin mitä esimerkiksi Airbnb, Foodora ja Uber ovat tehneet hotelli-, ravintola- ja kuljetusaloille.” Keväällä 2020 opiskelu ja erityisesti asiantuntijatyö kuitenkin siirtyivät Zoomin ja Teamsin kaltaisille alustoille lähes yhdessä yössä. On mielenkiintoista nähdä, mikä on digitaalisten alustojen ja etätyön rooli pandemian jälkeisessä työelämässä.

Etätyöskeptikko voi tähän väliin sanoa, että pandemian jälkeen siirrytään takaisin toimistolle, koska eihän etätyöteknologioita haluttu käyttää pandemiaa edeltävässä maailmassakaan. Skypekin on ollut täällä jo pari vuosikymmentä. Etäpalaverit Teamsissa toimivat vain pandemia-ajan heikkona vastineena ajatusten vaihdolle työpaikan kahvipöydässä.

Mutta, mutta ja mutta

Skeptikolta jää kuitenkin huomaamatta kolme tilanteeseen liittyvää muttaa. Ensinnäkin etätyöteknologiaan pätee kommunikaatioverkon Metcalfen laki, jonka perusteella verkon arvo kasvaa eksponentiaalisesti, kun sen käyttäjämäärä kasvaa. Tätä voidaan havainnollistaa puhelinesimerkillä. Jos kahdella henkilöllä on puhelin, puhelinverkon arvo on yhteys näiden kahden puhelimen välillä. Kun viisi henkilöä omistaa puhelimen, yhteyksiä on jo kymmenen ja sadan henkilön tapauksessa 4950. Mitä useampi käyttää etätyöteknologioita, sitä suurempi osa työn kommunikaatiosta voidaan hoitaa etänä.

Etätyöteknologian käyttökelpoisuutta ei siksi voi verrata pandemiaa edeltävässä ja sen jälkeisessä maailmassa.
Toinen mutta: koska etätyöteknologian käyttö ei ennen pandemiaa ollut kovin suosittua, ei sen kehittämiseen silloin virrannut suuria investointeja. Kun suuri joukko ihmisiä siirtyi käyttämään näitä teknologioita, kasvoi niiden arvo ja tuottopotentiaali sijoittajienkin silmissä. Tämä on nähtävissä esimerkiksi Zoomin osakkeen pandemia-ajan arvonnoususta.

Ja kolmas: kokemus etätyöstä ja etätyöteknologioiden intensiivisestä käytöstä näyttää muuttaneen työnantajien ja työntekijöiden asennoitumista etätyöhön. Toimihenkilöliitto Erton teettämässä kyselyssä yli puolet kyselyyn vastanneista etätöitä vuonna 2020 tehneistä sanoi saavansa enemmän töitä aikaan etätyössä kuin työpaikalla. Etätyön tulevaisuus riippuu siis siitä, kuinka paljon etätyöteknologiat kehittyvät ja millaisiin ratkaisuihin etätyön suhteen työpaikoilla päädytään.

Kokemus etätyöstä on valttia

Työnantajat ovat ottaneet pandemian jälkeiseen työntekoon erilaisia linjauksia. Meillä PTT:llä siirrytään syksyllä osittaiseen toimistotyöskentelyyn, mutta joustoa löytyy etätyössä viihtyville. Lähes varmalta kuitenkin näyttää, että etätyö on reilusti yleisempää pandemian jälkeisessä yhteiskunnassa kuin sitä edeltävässä. Tämä herättää taloustieteilijän näkökulmasta liudan mielenkiintoisia jatkokysymyksiä.

Miten käy työn tuottavuudelle, jos kommunikaatio kollegoiden kanssa tapahtuu pääosin etätyöympäristöissä? Kuinka mittavia hyötyjä työmatkaamisen vähentyminen tuottaa työntekijälle ajansäästönä? Millaisia vaikutuksia etätyön yleistymisellä on liikenteen kasvihuonekaasupäästöihin kokonaisuudessaan? Kuinka etätyötrendi vaikuttaa kaupungistumisen ja keskittymisen trendikehityksiin ja eri alueiden kehitykseen? Missä etätyötä tekevät tahtovat asua ja millaisia vaikutuksia sillä on asumisen ja toimitilojen kustannuksiin? Koronan vaikutuksia asuntomarkkinoilla tarkasteltiin PTT:n 2021 asuntomarkkinaennusteen erityisteemana.

Toisaalta pandemia ja sataprosenttinen siirtyminen etäopintoihin yliopistolla avasi silmäni myös kontaktiopetuksen hyödyille. Etänä oli hankalampaa kysyä apua graduun, kun ohjaajan työhuoneelle ei voinut kävellä läppärin kanssa. Yliopistoyhteisöön kuulumisen tunne ja vapaa-ajan kontaktit muihin opiskelijoihin vähenivät. Osa opiskelijoista rasittui ja joillakin yksinäisyyden tunteet kasvoivat. Pandemia-ajan kokeneilla opiskelijoilla on kuitenkin yksi valttikortti työelämään siirryttäessä. Heillä on valmiiksi vankkaa kokemusta etätyöstä, ja he ovat kehittäneet siinä olennaisia itsensä johtamisen taitoja.