- Blogit
MAASEUDUN TULEVAISUUS / PTT:N TALOUSTUTKA 28.11.2011
Suomessa omistusasumista tuetaan suhteessa muihin
asumismuotoihin ja omaisuuslajeihin. Siksi ei ole yllätys, että suomalaisten
kotitalouksien varallisuus on pitkälti kiinni asunnoissa. Omistusasumisen etuja
on useita, mutta onko enää tarpeen suosia yhtä asumismuotoa ja varallisuuserää
toisten kustannuksella?
Sekä julkisen talouden että joissain tapauksissa
myös kotitalouksien kannalta olisi hyvä, jos asuntovarallisuutta voitaisiin
purkaa helpottamaan menoihin kohdistuvia paineita.
Julkisen sektorin
kannalta väestön ikääntymisestä seuraava huoltosuhteen muutos aiheuttaa vakavia
seurauksia julkisen talouden kestävyydelle tulevina vuosina. Jos julkisen
sektorin tarjoamien vanhuspalvelujen laatu heikkenee, kotitalous voisi
halutessaan hyödyntää asuntovarallisuuttaan ja rahoittaa vanhuspalveluja
yksityisen sektorin kautta.
Kotitalouden kannalta asuntovarallisuuden
hyödyntäminen paitsi hoivan rahoituksessa on mahdollinen myös asunnon
peruskorjaustarpeen yllättäessä.
Yksin asuvan ikäihmisen
putkiremontista koituva kustannus on vaivattomampi maksaa käänteisellä
asuntolainalla, jos vaihtoehtona on omasta asunnosta
poismuuttaminen.
Omistusasumisen suosiminen on yhteiskunnan kannalta hyvä
keino ohjata kansalaisia pitkäaikaissäästämiseen. Tällöin yksilö kerryttää
varallisuuttaan elinkaarensa aikana omaisuuslajiin, joka on tyypillisesti
inflaatiolta suojassa asuntojen hintojen seuratessa yleistä tulokehitystä.
Henkilökohtaisen varautumisen lisäksi yhteiskunta hyötyy omistusasumisesta myös
toista kautta.
Omistusasuja ottaa yleensä asunnon ostoa varten lainaa,
jonka takaisinmaksu kestää helposti pari vuosikymmentä. Lainan takaisin
maksamiseksi kotitalouden on varmistettava tulojen saanti tarjoamalla
työpanostaan, joka puolestaan lisää kaikkien
hyvinvointia.
Omistusasumisen eduista huolimatta on syytä pohtia, onko
yhden asuinmuodon tukemista muiden asuinmuotojen ja omaisuuslajien
kustannuksella välttämätöntä jatkaa. Omistusasumisen suosiminen rajoittaa
kotitalouksien mahdollisuutta hajauttaa omaisuuttaan muihin varallisuuslajeihin,
joiden rahaksi muuttaminen vaikka osittain olisi tarpeen vaatiessa
omistusasuntoa helpompaa.
Asumiseen liittyvän verotuksen
tasapuolistamiselle luulisi riittävän tarvetta keskimääräisen kotitalouskoon
pienentyessä ja asumismuodon pitkälti heijastaessa myös kotitalouden tulotasoa.
Asuntolainan korkojen verovähennysoikeuden leikkaaminen ensi vuoden alusta on
askel kohti tasapuolisempaa verotusta.
Sami Pakarinen
