Kiinan vienti, uhka vai mahdollisuus?

Kiina on maailman nopeimmin kasvava talous. Vielä viime vuosikymmenellä Kiinan vuotuinen talouskasvu merkittiin kaksinumeroisilla luvuilla. Vaikka kasvu on hieman hidastunut, on se silti edelleen varsin poikkeuksellista. Kiina on myös väkiluvultaan maailman suurin valtio. Kiinalaisia on liki 1,4 miljardia. Suuri ja vaurastuva maa, joka tuo paljon elintarvikkeita tuntuu äkkiseltään lähes rajattomien mahdollisuuksien vientimarkkinalta. Myös suomalaisten elintarvikkeiden vienti Kiinaan on viime aikoina ottanut ensimmäisiä askeleitaan. Ensimmäiset ohralastit vietiin Kiinaan vuosi sitten. Myös kauraa on sittemmin viety. Helppoa vientiluvan saaminen Kiinaan ei ole. Viljan vientiä edelsivät nelisen vuotta kestäneet neuvottelut. Kiinalaiset ovat varsin tarkkoja siitä, minkälaista tavaraa heille saa tuoda. Sianlihan vientiluvasta on neuvoteltu pian vuosikymmen. Nyt aletaan olla lähellä sitä hetkeä, jolloin sianlihan vienti Kiinaan saadaan käynnistymään. Enää pitää saada täkäläiset tuotantolaitokset vastaamaan kiinalaisten vaatimuksia. Kiina ei muutenkaan ole erityisen helppo kauppakumppani. Monet merkit viittaavat siihen suuntaan, että kiinalaisten ensisijainen tavoite on lisätä kotimaista tuotantoa. Tämä tarkoittaa pitemmällä tähtäimellä sitä, että vientimahdollisuudet kutistuvat. Kotimaisen tuotannon lisäksi Kiina pyrkii monesti saamaan haltuunsa kontrollin myös muualla tuotettujen tuontielintarvikkeiden tuotannosta. Kiina on hankkinut viljelysmaata Aasian ja Afrikan ohella myös Euroopan unionin alueelta. Esimerkiksi Bulgariassa toimii kiinalainen yhtiö, joka tuottaa maissia vietäväksi Kiinaan. Sianliha-alalla kiinalaiset yritykset ovat ostaneet toimijoita, joiden rooli maailman sianlihamarkkinoilla on varsin merkittävä. Useimmissa yrityksissä siirtyminen kiinalaisomistukseen ei ole, ainakaan vielä, merkinnyt kovin suuria muutoksia toiminnassa tai edes johtajistossa. On kuitenkin mahdollista, että ajan mittaan kiinalaiset omistajat ottavat kovemman otteen omistamistaan firmoista ja niiden toiminnasta. Kiina tarjoaa varmasti mahdollisuuksia suomalaiselle elintarvikealalle. Tämän päivän tilanteeseen Kiinan vienti voi hyvinkin tuoda helpotusta, mutta mitään pitkän ajan strategista kumppania Kiinasta ei välttämättä kannata haaveilla. Ainakin pitemmän aikavälin suunnitelmia tehtäessä Kiinan omaa tuotantoa, kulutusta, käymää kauppaa ja politiikkaa on syytä seurata tarkasti.