Kierrätys vesivarojen uhkana?

• Blogit
• Ilmasto
• Metsä

Tämän päivän ihmiselle on luontevaa lajitella ja kierrättää tuottamansa jätteet. Se, kuinka tarkasti jätteet lajitellaan, vaihtelee. Mutta kukaan tuskin laittaa kaikkia roskiaan samaan astiaan.

Itselläni on pitkä kokemus jätteiden lajittelusta. Jo lapsuuden kodissani jätepaperit kerättiin varaston nurkkaan, mistä paikallisen urheiluseuran talkooväki kävi ne aina silloin tällöin hakemassa. Lisäksi meillä oltiin vähän edelläkävijöitä. Myös muut palavat roskat kerättiin erikseen. Maitotölkit ja vastaavat kun olivat mitä mainioimpia sytykkeitä lämmityskattilassa poltettaville haloille.

Käytännössä kaikki muut jätteet vietiinkin navetan sillan taakse. Sinne joutuivat niin säilyketölkit ja paristot kuin lasipurkit ja korjauskelvottomat sähkölaitteetkin. Tänä päivänä yksityinen kaatopaikka takapihalla kuulostaa ympäristörikokselta. Vielä muutama vuosikymmen sitten se oli kuitenkin vielä vähintään maan tapa maaseudulla.

Nykyisin jätteiden lajittelun eteen joutuu tekemään enemmän töitä, kuin edellä kuvaamassani järjestelmässä. Paristot voi viedä kaupassa olevaan keräyslaatikkoon. Haastavinta siinä on muistaa ottaa paristot mukaan, kun lähtee kauppaan. Sähkölaitteet voi viedä parhaassa tapauksessa oman taloyhtiön jätekatoksessa olevaan sähkö- ja elektroniikkaromun keräyslaatikkoon.

Säilyketölkkien, lasipurkkien ja maitotölkkien kierrätysohjeen mukaan ne pitää huuhtaista puhtaaksi. Ainakin maitotölkkien osalta huuhtaiseminen kuulostaa turhan pieneltä toimenpiteeltä. Tölkkiin jäävä maito alkaa huoneenlämmössä aika nopeasti haista pahalta. Tökit pitää siis käytännössä huuhdella. Monta kertaa. Ja runsaalla vedellä.

Tölkkejä huuhdellessa on joskus tullut mieleen puuhan ekologinen, ekonominen ja eettinen kestävyys. Huuhdellut tölkit käytetään kierrätysmateriaalina ja niistä valmistetaan uusia kartonkituotteita. Tölkeillä on varmasti arvonsa tässä prosessissa. Mutta ne voitaisiin kerätä myös sekajätteen mukana. Tällöin tölkit poltettaisiin ja ne tuottaisivat energiaa.

Kummalla tavalla tölkit oikeastaan olisivat tehokkaammassa käytössä? Varsinkin kun otetaan huomioon, että kierrätysmateriaaliksi käytettäessä niiden käsittelyyn käytetään niukaksi tiedettyä luonnonvaraa. Eli ne huuhdellaan puhtaalla vedellä.

Ainakin minulta kuluu tölkin huuhteluun niin paljon vettä, että pelkään hukkaan menevän veden olevan arvokkaampaa kuin tölkin arvo kierrätysmateriaalina. Onneksi voin kuitenkin lohduttautua sillä, että kummassa tahansa käytössä tölkki on paremmassa paikassa kuin navetan vintin sillan takana.

Taloustutka on julkaistu Maaseudun Tulevaisuuden PTT:n taloustutka -palstalla 13.7.2015.
Tämän päivän ihmiselle on luontevaa lajitella ja kierrättää tuottamansa jätteet. Se, kuinka tarkasti jätteet lajitellaan, vaihtelee. Mutta kukaan tuskin laittaa kaikkia roskiaan samaan astiaan.

Itselläni on pitkä kokemus jätteiden lajittelusta. Jo lapsuuden kodissani jätepaperit kerättiin varaston nurkkaan, mistä paikallisen urheiluseuran talkooväki kävi ne aina silloin tällöin hakemassa. Lisäksi meillä oltiin vähän edelläkävijöitä. Myös muut palavat roskat kerättiin erikseen. Maitotölkit ja vastaavat kun olivat mitä mainioimpia sytykkeitä lämmityskattilassa poltettaville haloille.

Käytännössä kaikki muut jätteet vietiinkin navetan sillan taakse. Sinne joutuivat niin säilyketölkit ja paristot kuin lasipurkit ja korjauskelvottomat sähkölaitteetkin. Tänä päivänä yksityinen kaatopaikka takapihalla kuulostaa ympäristörikokselta. Vielä muutama vuosikymmen sitten se oli kuitenkin vielä vähintään maan tapa maaseudulla.

Nykyisin jätteiden lajittelun eteen joutuu tekemään enemmän töitä, kuin edellä kuvaamassani järjestelmässä. Paristot voi viedä kaupassa olevaan keräyslaatikkoon. Haastavinta siinä on muistaa ottaa paristot mukaan, kun lähtee kauppaan. Sähkölaitteet voi viedä parhaassa tapauksessa oman taloyhtiön jätekatoksessa olevaan sähkö- ja elektroniikkaromun keräyslaatikkoon.

Säilyketölkkien, lasipurkkien ja maitotölkkien kierrätysohjeen mukaan ne pitää huuhtaista puhtaaksi. Ainakin maitotölkkien osalta huuhtaiseminen kuulostaa turhan pieneltä toimenpiteeltä. Tölkkiin jäävä maito alkaa huoneenlämmössä aika nopeasti haista pahalta. Tökit pitää siis käytännössä huuhdella. Monta kertaa. Ja runsaalla vedellä.

Tölkkejä huuhdellessa on joskus tullut mieleen puuhan ekologinen, ekonominen ja eettinen kestävyys. Huuhdellut tölkit käytetään kierrätysmateriaalina ja niistä valmistetaan uusia kartonkituotteita. Tölkeillä on varmasti arvonsa tässä prosessissa. Mutta ne voitaisiin kerätä myös sekajätteen mukana. Tällöin tölkit poltettaisiin ja ne tuottaisivat energiaa.

Kummalla tavalla tölkit oikeastaan olisivat tehokkaammassa käytössä? Varsinkin kun otetaan huomioon, että kierrätysmateriaaliksi käytettäessä niiden käsittelyyn käytetään niukaksi tiedettyä luonnonvaraa. Eli ne huuhdellaan puhtaalla vedellä.

Ainakin minulta kuluu tölkin huuhteluun niin paljon vettä, että pelkään hukkaan menevän veden olevan arvokkaampaa kuin tölkin arvo kierrätysmateriaalina. Onneksi voin kuitenkin lohduttautua sillä, että kummassa tahansa käytössä tölkki on paremmassa paikassa kuin navetan vintin sillan takana.

Taloustutka on julkaistu Maaseudun Tulevaisuuden PTT:n taloustutka -palstalla 13.7.2015.
Tämän päivän ihmiselle on luontevaa lajitella ja kierrättää tuottamansa jätteet. Se, kuinka tarkasti jätteet lajitellaan, vaihtelee. Mutta kukaan tuskin laittaa kaikkia roskiaan samaan astiaan.

Itselläni on pitkä kokemus jätteiden lajittelusta. Jo lapsuuden kodissani jätepaperit kerättiin varaston nurkkaan, mistä paikallisen urheiluseuran talkooväki kävi ne aina silloin tällöin hakemassa. Lisäksi meillä oltiin vähän edelläkävijöitä. Myös muut palavat roskat kerättiin erikseen. Maitotölkit ja vastaavat kun olivat mitä mainioimpia sytykkeitä lämmityskattilassa poltettaville haloille.

Käytännössä kaikki muut jätteet vietiinkin navetan sillan taakse. Sinne joutuivat niin säilyketölkit ja paristot kuin lasipurkit ja korjauskelvottomat sähkölaitteetkin. Tänä päivänä yksityinen kaatopaikka takapihalla kuulostaa ympäristörikokselta. Vielä muutama vuosikymmen sitten se oli kuitenkin vielä vähintään maan tapa maaseudulla.

Nykyisin jätteiden lajittelun eteen joutuu tekemään enemmän töitä, kuin edellä kuvaamassani järjestelmässä. Paristot voi viedä kaupassa olevaan keräyslaatikkoon. Haastavinta siinä on muistaa ottaa paristot mukaan, kun lähtee kauppaan. Sähkölaitteet voi viedä parhaassa tapauksessa oman taloyhtiön jätekatoksessa olevaan sähkö- ja elektroniikkaromun keräyslaatikkoon.

Säilyketölkkien, lasipurkkien ja maitotölkkien kierrätysohjeen mukaan ne pitää huuhtaista puhtaaksi. Ainakin maitotölkkien osalta huuhtaiseminen kuulostaa turhan pieneltä toimenpiteeltä. Tölkkiin jäävä maito alkaa huoneenlämmössä aika nopeasti haista pahalta. Tökit pitää siis käytännössä huuhdella. Monta kertaa. Ja runsaalla vedellä.

Tölkkejä huuhdellessa on joskus tullut mieleen puuhan ekologinen, ekonominen ja eettinen kestävyys. Huuhdellut tölkit käytetään kierrätysmateriaalina ja niistä valmistetaan uusia kartonkituotteita. Tölkeillä on varmasti arvonsa tässä prosessissa. Mutta ne voitaisiin kerätä myös sekajätteen mukana. Tällöin tölkit poltettaisiin ja ne tuottaisivat energiaa.

Kummalla tavalla tölkit oikeastaan olisivat tehokkaammassa käytössä? Varsinkin kun otetaan huomioon, että kierrätysmateriaaliksi käytettäessä niiden käsittelyyn käytetään niukaksi tiedettyä luonnonvaraa. Eli ne huuhdellaan puhtaalla vedellä.

Ainakin minulta kuluu tölkin huuhteluun niin paljon vettä, että pelkään hukkaan menevän veden olevan arvokkaampaa kuin tölkin arvo kierrätysmateriaalina. Onneksi voin kuitenkin lohduttautua sillä, että kummassa tahansa käytössä tölkki on paremmassa paikassa kuin navetan vintin sillan takana.

Taloustutka on julkaistu Maaseudun Tulevaisuuden PTT:n taloustutka -palstalla 13.7.2015.