- Blogit
- Ruoka
”Jos liikaa yksinkertaistetaan monimutkaisia systeemejä, saadaan väärä käsitys niiden sisäisistä riippuvuuksista. Ruokajärjestelmä nimenomaan on yksi tällainen systeemi.” Näin tiivistää PTT:n maatalousekonomisti Pekka Kinnunen tällä viikolla tarkistettavan väitöskirjansa ydinteeman.
Kinnunen tutki globaalia ruuantuotantoa, sen vaihtelevuutta ja monimuotoisuutta. Väitöskirjan mukaan ruokajärjestelmän resilienssin eri ulottuvuuksien ymmärtäminen on välttämätöntä kestävän ruokahuollon luomiseksi. Tuloksista on hyötyä myös Suomelle tämänhetkisessä tilanteessa:
”Pitää hahmottaa ruokaketjun kokonaisuus, ja että riippuvuussuhteet eivät ole samoja sen eri osissa. Ruokakauppa ei ole ollut enää viime vuosina riippuvainen Venäjän-viennistä, mistä on voinut syntyä kuva, että riippuvuutta ei olisi lainkaan. Mutta tuotantopanosten, kuten lannoitteiden, kohdalla Venäjä on yhä ollut tärkeä”, Kinnunen sanoo.
Toinen tärkeä havainto on, että resilienssi pitäisi ymmärtää monipuolisesti ja monen eri vaihtoehdon summana. Jos ruokajärjestelmä seisoo liian harvojen jalkojen varassa, shokit ja vaikkapa ilmasto-olojen muutokset horjuttavat sitä helposti.
”Vaikka tuottaisimme ruokamme lähellä, mutta tuotantopanosten osalta tukeuduttaisiin kansainvälisiin markkinoihin, ei ketju ole niin resilientti, miltä se voi äkkiä näyttää. Tarvitaan vahva oma ruuantuotanto, mutta tarvitaan myös kaupankäyntiä auttamaan vaikeina vuosina. Jos ei ole kauppasuhteita tai kanavia, joiden kautta hankitaan ruokaa, ollaan pulassa.”
Markkinat mukautuvat muutoksiin – ajallaan
Kansainvälisesti katsottuna globaalin kaupankäynnin vahvistuminen on tukenut ruokajärjestelmien kestävyyttä, ja paikallisiin ongelmiin on voitu tuoda helpotusta kaupan avulla. Toisaalta kehityksellä on kääntöpuolensa: jokin maa tai alue voi erikoistua niin vahvasti tiettyyn ruuantuotantoon, että monimuotoisuus kärsii ja resilienssi esimerkiksi tuholaisia tai tauteja vastaan heikkenee.
Sota Ukrainassa on heiluttanut rajusti kansainvälisiä ruokamarkkinoita. Pekka Kinnusen mukaan ei kuitenkaan pidä vaipua pessimismiin. Tapahtuu mukautumista ja ajan myötä löydetään uusia keinoja korvata tuotantopanoksia – kunhan keskustelussa ei unohdeta ruokaketjun monimutkaisia vuorovaikutussuhteita.
”Nykyinen keskustelukulttuuri ei ehkä anna toisaalta-toisaalta-tyylille hirveästi tilaa, koska se ei ole myyvää. Mutta on ihmisluonnolle myös ominaista, että äkilliset muutokset tuovat pintaan sellaisia uusia näkemyksiä ja kriittisiä kohtia, joita aiemmin ei ole ymmärrettykään.”
Pekka Kinnusen väitöskirja tarkistetaan Aalto-yliopistossa perjantaina 3.6. klo 12. Tilaisuutta voi seurata tästä linkistä: https://aalto.zoom.us/j/69377484270
