- Blogit
- Ilmasto
- Ruoka
Kirjoittaja on PTT:n tutkimusharjoittelija Jonna Hänninen
YK:n ja Bertelsmann-säätiön vuotuisessa kestävän kehityksen edistämisen vertailussa Suomi nousi ensimmäistä kertaa sijalle yksi. Tuttu kärkikolmikko Suomi, Ruotsi ja Tanska kamppailivat jälleen ykköspaikasta. Suomen kokonaistilanne on siis hyvä, mutta onko se sitä joka puolella maata?
Kestävä kehitys on perinteisesti jaettu kolmeen kategoriaan: ekologiseen, taloudelliseen sekä sosiaaliseen ja kulttuuriseen kestävyyteen. Ekologinen kestävyys on trion kulmakivi ja asettaa raamit muille kestävyyden alueille. Kestävyys toteutetaan luonnon kantokyvyn ja ilmastoystävällisyyden rajoissa. Taloudellisella kestävyydellä tarkoitetaan tasapainoista kasvua, ja sosiaalisella ja kulttuurisella kestävyydellä tasa-arvoa sekä hyvinvointia.
Suomen vahvuudet kestävyyden saavuttamiseksi ovat koulutus, köyhyyden vähentäminen ja puhtaan veden sekä energian saatavuus. Suomen kestävän kehityksen toimeenpanoraportissa mainitaan kestävyyden mahdollistaminen sekä kaupungeissa että maaseudulla, mutta kaupungeista puhutaan moninkertaisesti enemmän. Maaseudun kestävyys yhdistetään helposti vain maatalouden ilmastotalkoisiin.
Suomalaisista 70 prosenttia asuu kaupungeissa, joten kestävän kehityksen painottaminen kaupunkeihin on luonnollista. Mutta vaikka koulutus on yksi Suomen vahvuuksista, on maaseudulla koulujen tilanne huolestuttava. Voiko kestävän kehityksen edistämisestä puhua samalla tavalla koko Suomessa? Kaupungit aiheuttavat osaltaan valtavat paineet kestävälle kehitykselle, kun resursseja tarvitaan maaseudulta ja syrjäisiltä alueilta. Maataloudelta taas vaaditaan yhä enemmän ilmastotekoja, yksityisautoilun mahdollisuuksia punnitaan ilmastosyistä ja kylien palveluita karsitaan.
Unohdetaanko tässä yhtälössä kestävä kehitys, joka sallii sujuvan arjen maaseudulla?
Maaseudulla eletään yleisesti lähempänä luontoa ja ekologista kestävyyttä edistetään lähes huomaamatta. Pitäisikö maaseudun kestävyydestä puhuttaessa nostaa maatalouden ilmastovaikutus -linssit silmiltä ja ajatella panostuksia laajasti hyvinvointiin ja tasa-arvoon? Ellei maaseutu ole houkutteleva asuinalue tulevaisuuden sukupolville, on kestävyyden saavuttaminen lähes mahdotonta koko Suomessa.
Mielestäni on tärkeää avartaa etenkin maaseudun sosiaalista ja kulttuurista kestävyyttä, sillä sitä voi pitää maaseudun kestävyyskolmion kulmakivenä. Yhteisöllisyyden, toimeentulon, palveluiden ja kulttuurin vaaliminen maaseudulla edistää jokapäiväistä hyvinvointia ja uusien kestävien innovaatioiden kehittämistä. Uskon, että näin koko Suomen kestävyys olisi askeleen lähempänä.
Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 19.7.2021
