Kesän paras

Kesän paras kotimaan kulttuurikokemus satunnaiselle ekonomistille oli ehdottomasti Serlachius-museo Göstan paviljonki Mäntässä. Juuri valmistunut Göstan paviljonki on uusin osa Mänttään sijoittuvaa kulttuuriperintöä, joka on rakennettu Mäntän puunjalostusteollisuuden ympärille. Uuden paviljongin lisäksi myös aiemmat museot ovat vierailun arvoisia.

Taiteen ja taideteosten arvostelu kuuluu niitä asiantunteville tahoille, mutta myös aluetalouden ja taloudellisen kehityksen kannalta Mänttä on kiinnostava vierailukohde. Mäntän kiinnostavuus perustuu siihen, että sitä voi lähestyä kokonaan myös muusta kuin taiteen näkökulmasta.

Göstan paviljonki on hieno osoitus nykyaikaisesta puurakentamisesta. Liimapuusta tehty rakennus on vaikuttava ja sopii hyvin ympäristöönsä. Myös kokonaisena paikalle tuotu 53 metriä pitkä silta on osoitus työstä ja taidosta. Rakennukset ja ympäristö muodostavat arvokkaat puitteet taiteen tekemiselle ja kokemiselle.

Mänttään matkustaessa ei voi olla pohtimatta sitä, onko taidemuseon mahdollista menestyä keskellä ei-mitään. Sallittakoon tämä kärjistävä ilmaisu, mutta Mänttään ei mene rautatietä eikä siellä ole lentokenttää, meriyhteyksiä eikä valtateitä.

Mutta sieltäpä ne vain löytyivät samat New Yorkin Momassa katsotut Warholin ja Lichtensteinin teokset, jotka nyt suomalaisen metsän keskellä keskustelivat omien poptaitelijoidemme teosten kanssa. Taide on kansainvälistä ja paviljonki on voittanut kansainvälisen arkkitehtuurikilpailun.

Mäntällä on puunjalostuksessa merkittävä 1800-luvun lopulta alkanut historia, joka jatkuu edelleen. Jo aikanaan puuhiomon rakentaminen oli haasteellista, sillä Mäntästä ei ole suoria vesireittejä esimerkiksi Tampereelle.

Vesivoimaa oli kuitenkin raaka-aineen eli puun lisäksi saatavilla, ja tämä yhdistettynä sisukkaaseen kamppailuun etäisyyshaittojen voittamiseksi mahdollisti toiminnan kannattavuuden.

Serlachius-suvun jäsenten oma aito kiinnostus taiteisiin on synnyttänyt ja mahdollistanut sen, että Mänttä-Vilppulaan kokoontuu edelleen niin taiteilijoita kuin taiteen kuluttajia.

Pitkän aikavälin kestävä toiminta ei ole vaatinut valtavia skaalatuotannon etuja vaan sitä, että erilaisten toimintojen ympärille on luotu uutta osaamista. Mänttä ei ole osoitus vain taiteesta vaan myös rakentamisesta ja insinööritaidoista.

Kulttuurimatkalla Mänttään voi tehdä oivalluksia taideteosten pohjalta, mutta myös rakennetun ympäristön ja aluekehityksen ympäriltä. Sulassa sovussa museoiden kyljessä on jo muutama outlet-myymälä. Onpa sinne toivottu lisää majoitus- ja matkailuvaihtoehtojakin.

Hyvän tuotteen avulla voidaan ylittää monta etäisyyteen ja saavutettavuuteen liittyvää haastetta. Sinne oli matkustanut moni muukin pääkaupunkiseudun ekonomisti kesäretkelle. Junalla olisi päässyt Vilppulaan asti, mutta tätä vaihtoehtoa taisi harva käyttää.

Blogi on julkaistu myös Maaseudun Tulevaisuuden PTT:n taloustutka -palstalla 18.8.2014