”Kenelle kellot soivat?” Markus Lahtinen

                      MAASEUDUN TULEVAISUUS / PTT:N TALOUSTUTKA 14.5.2012

Eurokriisi on alkuvuoden hiljaiselon jälkeen palannut
jälleen talousuutisten ykkösaiheeksi. Toukokuun ensimmäisen viikonlopun vaalit
vaihtoivat vallan Ranskassa ja mursivat vanhojen puolueiden hegemonian
Kreikassa.

Vaalien lisäksi Espanjan pankkien alati heikkenevä tilanne luo
tumman varjon euroalueen ylle.

Alkuvuoden rauhallisempi jakso
euroalueella oli paljolti seurausta Euroopan keskuspankin (EKP) noin tuhannen
miljardin suuruiseksi paisuneesta lainaohjelmasta eurooppalaisille pankeille.
Ohjelman tavoite oli taata eurooppalaisen pankkijärjestelmän vakaus, joka oli
vakavasti uhattu pankkien erittäin heikon rahoitustilanteen vuoksi.

Tältä
osin EKP:n operaatio on ollut menestys, koska ilman sen tukipakettia
pankkijärjestelmän ainakin osittainen
romahdus olisi nähty tämän kevään
aikana.

Espanjalaiset ja italialaiset pankit olivat
lainaohjelman
suurimmat hyödyntäjät. EKP toive oli, että ohjelman varat
olisivat ohjautuneet kotitalouksille ja erityisesti yritysten talouskasvua
tukeviin investointeihin.

Merkittävä osa pankkien nostamista varannoista
ohjautui kuitenkin pankkien isäntämaiden velkakirjojen ostoihin. Tämä
luonnollisesti laski Espanjan ja Italian valtion velkapapereiden
korkoja.

Korkojen laskun takana ei siis ollut ensi sijassa markkinoiden
kasvanut luottamus euroalueen ongelmavaltioita kohtaan, vaan liikepankkien
kautta valtioiden velkakirjamarkkinoille valunut EKP:n tukiraha. Tältä osin
EKP:n lainaohjelma ei ole ainakaan vielä ollut menestys. Pankkien lisääntyneet
valtion velkakirjojen ostot tiivistävät myös entisestään pankkien ja valtioiden
kohtalonyhteyttä.

EKP:n lainaohjelmasta huolimatta Espanjan
taloustilanteen nopea heikkeneminen asettaa monet maan pankit ylipääsemättömien
haasteiden eteen. Espanjalaisten pankkien tilanne ei parane ennen kuin
merkittävä osa niiden ongelmaluotoista on siirretty julkisrahoitteeseen
roskapankkiin ja heikoimpien pankkien omia pääomia on vahvistettu myös
julkisella rahalla.

Pankkijärjestelmän vakauden takaavat julkiset
panostukset voivat kuitenkin olla niin suuria, että ne nostavat Espanjan valtion
velkapapereiden korkoja. Tämä lisää taas vuorostaan pankkien tappioita, joten
tilanne voi johtaa alati pahanevaan ”kuolemanspiraaliin”.

Tilanteen
vakauttaminen edellyttääkin eurooppalaisten vakausmekanismien kautta tehtäviä
panostuksia espanjalaisiin pankkeihin. Tämän toimenpiteen tärkeys korostuu
entisestään tilanteessa, jossa Kreikan poliittinen tilanne voi johtaa maan
ajautumiseen pois eurosta.

Kreikan poistuminen eurosta nostaisi Espanjan
korkoja, mikä myös vaikeuttaisi Espanjan valtion ja pankkien välisestä
kohtalonyhteydestä kumpuavaa ongelmaa.

Kreikan ympärillä rakennetussa
palomuurissa onkin tällä hetkellä Espanjan kokoinen ammottava aukko. Jos kriisi
pääsee livahtamaan aukosta ulos, kellot eivät soi ainoastaan Kreikalle vaan
Espanjan myötä koko euroalueelle.