- Blogit
- Kansantalous
Itsekästä. Vastuutonta. Paluu menneisyyteen.
Nämä sanat kuvaavat Sipilän hallituksen kehityspolitiikan linjausta. Hallitusohjelman kirjauksesta voi saada kuvan, ettei Suomen globaali vastuu ole hallitukselle itseisarvo vaan oman turvallisuuden edistämisen väline.
Suomen kaupan ja viennin tukeminen on hallituksen kärkenä. Kehitysyhteistyö on kiinteästi yhteydessä kauppa- ja ulkopolitiikkaan, mutta hankkeiden painopisteitä ei tule valita suomalaisten yritysten edut edellä.
Leikkaukset osuvat toki yhteiskunnan joka sektorille, mutta kehitysyhteistyön määrärahoja vähennetään vahingollisen rajusti, valmistelematta ja lyhytnäköisesti. Kehitysyhteistyöstä leikataan ensi vuodesta alkaen 300 miljoonaa euroa, mikä tarkoittaa 40 prosentin vähennystä kehitysyhteistyötä tekevien järjestöjen rahoitukseen.
Säästöt ovat monessa suhteessa kyseenalaisia. Koko budjetista ne ovat pieni osa, mutta kehitysyhteistyösektorilla leikkaus on todella suuri. Kehityspolitiikan pitäisi olla johdonmukaista ja pitkäjänteistä yli hallituskausien yltävää.
Hallituksen linja on ristiriitainen. Hallitus haluaa parantaa kehitysyhteistyön tuloksellisuutta, mutta leikkausten takia hankkeita uhkaa jäädä kesken. Suomen kehityspolitiikkaa tuloksellisesti toteuttaneet järjestöt joutuvat lopettamaan ohjelmiaan. Mikä erikoisinta, leikkaukset alkanevat ennen kuin arvioinnit järjestöjen työn vaikuttavuudesta valmistuvat.
Hallitusohjelmassa painotetaan Suomen vastuuta muun muassa kestävän kehityksen, rauhan rakentamisen ja naisten aseman edistämisessä. Miten liki puoleen kutistuvat kansalaisjärjestöt voivat toteuttaa tavoitetta, kun nimenomaan niillä olisi vankkaa osaamista?
Sipilän hallituskaudella Suomi ja suomalaiset järjestöt joutuvat vetäytymään jo tehdyistä kehitysyhteistyön sitoumuksistaan. EU:ssa on asetettu tavoitteeksi lisätä kehitysapumäärärahoja sen sijaan, että jäsenmaat vähentävät kehitysapuaan oman taloudellisen kriisinsä varjolla.
Luotu populistinen mielikuva kehitysyhteistyön tehottomuudesta on haitallinen. Riippumattomat arvioinnit ovat osoittaneet Suomen kehityspolitiikan tuloksellisuuden, mutta räikeät väärinkäytöt kai pääsevät helpommin otsikoihin.
Kehitysyhteistyö on tehokas väline humanitaaristen kriisien ehkäisemisessä. Hauraiden valtioiden tukeminen vähentää levottomuuksia ja hillitsee pakolaispainetta. Ulkoministeri Soinin logiikka ontuu, kun hän toisaalta peräänkuuluttaa kriisien hoitamista niiden syntysijoilla, mutta on mielellään vähentämässä Suomesta ulos kannettua rahaa.
Kehitysyhteistyön leikkausten epäsuorat vaikutukset ovat ennakoimattomia, mutta ainoastaan negatiivisia. Suomi tunnetaan maailmalla asiantuntevana kumppanina ja hyvästä sitoutumisestaan. Kehitysyhteistyöhankkeissa luotu positiivinen maakuva on auttanut suomalaisten yritysten vientiponnistuksia. Kehitysavun BKT-osuuden pudotessa puoleen kansainvälisestä 0,7 prosentin tavoitteesta Suomi ajautuu nolosti muista Pohjoismaista eri suuntaan.
Taloustutka on julkaistu myös Maaseudun Tulevaisuuden PTT:n taloustutka -palstalla 27.7.2015.Itsekästä. Vastuutonta. Paluu menneisyyteen.
Nämä sanat kuvaavat Sipilän hallituksen kehityspolitiikan linjausta. Hallitusohjelman kirjauksesta voi saada kuvan, ettei Suomen globaali vastuu ole hallitukselle itseisarvo vaan oman turvallisuuden edistämisen väline.
Suomen kaupan ja viennin tukeminen on hallituksen kärkenä. Kehitysyhteistyö on kiinteästi yhteydessä kauppa- ja ulkopolitiikkaan, mutta hankkeiden painopisteitä ei tule valita suomalaisten yritysten edut edellä.
Leikkaukset osuvat toki yhteiskunnan joka sektorille, mutta kehitysyhteistyön määrärahoja vähennetään vahingollisen rajusti, valmistelematta ja lyhytnäköisesti. Kehitysyhteistyöstä leikataan ensi vuodesta alkaen 300 miljoonaa euroa, mikä tarkoittaa 40 prosentin vähennystä kehitysyhteistyötä tekevien järjestöjen rahoitukseen.
Säästöt ovat monessa suhteessa kyseenalaisia. Koko budjetista ne ovat pieni osa, mutta kehitysyhteistyösektorilla leikkaus on todella suuri. Kehityspolitiikan pitäisi olla johdonmukaista ja pitkäjänteistä yli hallituskausien yltävää.
Hallituksen linja on ristiriitainen. Hallitus haluaa parantaa kehitysyhteistyön tuloksellisuutta, mutta leikkausten takia hankkeita uhkaa jäädä kesken. Suomen kehityspolitiikkaa tuloksellisesti toteuttaneet järjestöt joutuvat lopettamaan ohjelmiaan. Mikä erikoisinta, leikkaukset alkanevat ennen kuin arvioinnit järjestöjen työn vaikuttavuudesta valmistuvat.
Hallitusohjelmassa painotetaan Suomen vastuuta muun muassa kestävän kehityksen, rauhan rakentamisen ja naisten aseman edistämisessä. Miten liki puoleen kutistuvat kansalaisjärjestöt voivat toteuttaa tavoitetta, kun nimenomaan niillä olisi vankkaa osaamista?
Sipilän hallituskaudella Suomi ja suomalaiset järjestöt joutuvat vetäytymään jo tehdyistä kehitysyhteistyön sitoumuksistaan. EU:ssa on asetettu tavoitteeksi lisätä kehitysapumäärärahoja sen sijaan, että jäsenmaat vähentävät kehitysapuaan oman taloudellisen kriisinsä varjolla.
Luotu populistinen mielikuva kehitysyhteistyön tehottomuudesta on haitallinen. Riippumattomat arvioinnit ovat osoittaneet Suomen kehityspolitiikan tuloksellisuuden, mutta räikeät väärinkäytöt kai pääsevät helpommin otsikoihin.
Kehitysyhteistyö on tehokas väline humanitaaristen kriisien ehkäisemisessä. Hauraiden valtioiden tukeminen vähentää levottomuuksia ja hillitsee pakolaispainetta. Ulkoministeri Soinin logiikka ontuu, kun hän toisaalta peräänkuuluttaa kriisien hoitamista niiden syntysijoilla, mutta on mielellään vähentämässä Suomesta ulos kannettua rahaa.
Kehitysyhteistyön leikkausten epäsuorat vaikutukset ovat ennakoimattomia, mutta ainoastaan negatiivisia. Suomi tunnetaan maailmalla asiantuntevana kumppanina ja hyvästä sitoutumisestaan. Kehitysyhteistyöhankkeissa luotu positiivinen maakuva on auttanut suomalaisten yritysten vientiponnistuksia. Kehitysavun BKT-osuuden pudotessa puoleen kansainvälisestä 0,7 prosentin tavoitteesta Suomi ajautuu nolosti muista Pohjoismaista eri suuntaan.
Taloustutka on julkaistu myös Maaseudun Tulevaisuuden PTT:n taloustutka -palstalla 27.7.2015.Itsekästä. Vastuutonta. Paluu menneisyyteen.
Nämä sanat kuvaavat Sipilän hallituksen kehityspolitiikan linjausta. Hallitusohjelman kirjauksesta voi saada kuvan, ettei Suomen globaali vastuu ole hallitukselle itseisarvo vaan oman turvallisuuden edistämisen väline.
Suomen kaupan ja viennin tukeminen on hallituksen kärkenä. Kehitysyhteistyö on kiinteästi yhteydessä kauppa- ja ulkopolitiikkaan, mutta hankkeiden painopisteitä ei tule valita suomalaisten yritysten edut edellä.
Leikkaukset osuvat toki yhteiskunnan joka sektorille, mutta kehitysyhteistyön määrärahoja vähennetään vahingollisen rajusti, valmistelematta ja lyhytnäköisesti. Kehitysyhteistyöstä leikataan ensi vuodesta alkaen 300 miljoonaa euroa, mikä tarkoittaa 40 prosentin vähennystä kehitysyhteistyötä tekevien järjestöjen rahoitukseen.
Säästöt ovat monessa suhteessa kyseenalaisia. Koko budjetista ne ovat pieni osa, mutta kehitysyhteistyösektorilla leikkaus on todella suuri. Kehityspolitiikan pitäisi olla johdonmukaista ja pitkäjänteistä yli hallituskausien yltävää.
Hallituksen linja on ristiriitainen. Hallitus haluaa parantaa kehitysyhteistyön tuloksellisuutta, mutta leikkausten takia hankkeita uhkaa jäädä kesken. Suomen kehityspolitiikkaa tuloksellisesti toteuttaneet järjestöt joutuvat lopettamaan ohjelmiaan. Mikä erikoisinta, leikkaukset alkanevat ennen kuin arvioinnit järjestöjen työn vaikuttavuudesta valmistuvat.
Hallitusohjelmassa painotetaan Suomen vastuuta muun muassa kestävän kehityksen, rauhan rakentamisen ja naisten aseman edistämisessä. Miten liki puoleen kutistuvat kansalaisjärjestöt voivat toteuttaa tavoitetta, kun nimenomaan niillä olisi vankkaa osaamista?
Sipilän hallituskaudella Suomi ja suomalaiset järjestöt joutuvat vetäytymään jo tehdyistä kehitysyhteistyön sitoumuksistaan. EU:ssa on asetettu tavoitteeksi lisätä kehitysapumäärärahoja sen sijaan, että jäsenmaat vähentävät kehitysapuaan oman taloudellisen kriisinsä varjolla.
Luotu populistinen mielikuva kehitysyhteistyön tehottomuudesta on haitallinen. Riippumattomat arvioinnit ovat osoittaneet Suomen kehityspolitiikan tuloksellisuuden, mutta räikeät väärinkäytöt kai pääsevät helpommin otsikoihin.
Kehitysyhteistyö on tehokas väline humanitaaristen kriisien ehkäisemisessä. Hauraiden valtioiden tukeminen vähentää levottomuuksia ja hillitsee pakolaispainetta. Ulkoministeri Soinin logiikka ontuu, kun hän toisaalta peräänkuuluttaa kriisien hoitamista niiden syntysijoilla, mutta on mielellään vähentämässä Suomesta ulos kannettua rahaa.
Kehitysyhteistyön leikkausten epäsuorat vaikutukset ovat ennakoimattomia, mutta ainoastaan negatiivisia. Suomi tunnetaan maailmalla asiantuntevana kumppanina ja hyvästä sitoutumisestaan. Kehitysyhteistyöhankkeissa luotu positiivinen maakuva on auttanut suomalaisten yritysten vientiponnistuksia. Kehitysavun BKT-osuuden pudotessa puoleen kansainvälisestä 0,7 prosentin tavoitteesta Suomi ajautuu nolosti muista Pohjoismaista eri suuntaan.
Taloustutka on julkaistu myös Maaseudun Tulevaisuuden PTT:n taloustutka -palstalla 27.7.2015.
