”Karjalanpaistia, kiitos”, Sami Pakarinen

                                   Maaseudun Tulevaisuus / PTT:n taloustutka 10.5.2010

 

Taloustieteellisesti tarkasteltuna ruoka on mielenkiintoinen tutkimuskohde, koska sen kulutus on pysyvää. Jokaisen ihmisen on kulutettava tietty osa tuloistaan ruokaan, jolloin sen merkitys kansantaloudellisesti on suuri.

Kuluttaja kuitenkin harvemmin ajattelee päivittäisiä valintojaan kansantalouden kannalta, vaan pyrkii etsimään itselleen sopivinta ruokakoria.

Ruokamarkkinoiden toimivuutta ei tule ajatelleeksi ennen kuin ne eivät toimi. Viime aikoina ruokamarkkinoiden toimimattomuuden havaitseminen on ollut valitettavasti liiankin helppoa, kun elintarviketeollisuuden piirissä on väännetty ehtoja uusiksi.

Kaupan tyhjinään ammottavat leipä- ja lihatiskit ovat rajoittaneet kuluttajan valintamahdollisuuksia. Työtaistelun pitkittyessä vaarana on, että kotimainen kulutus ohjautuu entistä enemmän kohti tuontielintarvikkeita

Pitkällä aikavälillä työtaistelun vaikutukset voivatkin olla negatiiviset, jos alan työttömyys nousee toimialan kannattavuuden laskun seurauksena.

Jotain hyvää lakkoilusta voidaan kuitenkin löytää.

Elintarvikealan pienet, sopimusten ulkopuoliset toimijat hyötyvät suurimpien toimijoiden neuvottelujen venyessä. Toivottavasti tilanteen myötä maatalouden ja pienyrittäjien merkitys yhteiskunnan toimintavarmuuden turvaamisessa ymmärretään. Ja onneksi kotimainen kuluttuja pystyy viime kädessä valinnoillaan tähänkin vaikuttamaan.

Vaikka markkinoille tulevat tuontituotteet tarjoavat kuluttajille mahdollisuuden edullisempaan ruokakoriin, suomalainen pitäytyy uskollisena. Kotimaiselle kuluttajalle hintaakin tärkeämpi tekijä näyttää olevan ruuan alkuperä.

Taannoiset ruuan arvonlisäveroon, maidon tuontiin sekä eläinten hyvinvointiin liittyneet keskustelut ovat viimeistään nyt herättäneet suomalaisen kuluttajan ajattelemaan särpimen alkuperää. Lähiruuan arvostus on kasvanut ja laadusta ollaan usein valmiita maksamaan enemmän.

Lähiruuan arvostuksesta puheen ollen, sain ennen kotiseudullani oivat karjalanpaistitarpeet lähilihana. Sittemmin muutettuani olen joutunut luopumaan ruokakorini perustarvikkeesta. Mutta positiivisesti ajateltuna ainahan se perinneruokakin paremmalta maistuu harvemmin syötynä.

Toivottavasti työtaistelun seurauksena näin ei vain käy suomalaiselle ruualle yleisesti.

Sami Pakarinen