”Kansalaisten metsänomistajuus kunniaan”, Paula Horne

                                   Maaseudun Tulevaisuus / PTT:n taloustutka 13.12.2010

Suomen maabrändivaltuuskunnan raportti julkistettiin puheenjohtaja Jorma Ollilan johdolla marraskuun lopulla. Raportti listaa tehtäviä eri toimijoille isovanhemmista valtiovarainministeriölle ja julkkiksista tiedekeskuksille.

Myös metsänomistajat saivat oman tehtävänsä: ”Malttia metsien ja soiden ojittamiseen.” Huomattavaa on, että tämä on ainoa kohta raportissa, missä mainitaan metsänomistajat. Metsien hyödyntämisen historiasta ja jokamiehenoikeuksista on useita mainintoja.

Toki metsät, Metsäsäätiö, metsävarat, metsäteollisuus, metsänhoitoyhdistykset, metsäbiomassa, Metsähallitus, metsäkoneet, metsänhoitoviranomaiset, metsätalous, metsäntutkijat ja niiden erinomaisuus mainitaan myös. Kaikkiaan raportista löytyy sana ”metsä” 42 kertaa. Ja vain sen yhden ainoan kerran metsänomistajat ja heidän tehtävänsä, joka on oikeastaan tekemättä jättämistä.

Metsänomistajien harteille on kuitenkin sälytetty yhteiskunnassa melkoinen tehtävärypäs huolehdittavaksi. Pitää huolehtia kansantaloudesta, alueellisesta työllisyydestä, luonnon monimuotoisuudesta, puuhuollosta, virkistyskäytöstä, maisemasta, riistakannasta, vesiensuojelusta ja vieläpä EU:n bioenergiatavoitteiden saavuttamisesta. Kaikki samalla kertaa. Ja näin tehdään. Raportti tosin yksinkertaistaa asian toteamalla, että ”olemme oppineet hyödyntämään metsävarojamme niin, että biomassan määrä metsissämme jopa kasvaa vuosittain.”

Metsänomistajia on noin joka viides meistä suomalaisista, kun mukaan lasketaan myös yhteisomistajuus. Raportissa ylistetty suomalaisten läheinen luontosuhde ei johdu vain jokamiehenoikeuksista. Se johtuu myös siitä, että laajan metsänomistajuuden myötä suomalaiset ymmärtävät, että luonnonvarojen hyödyntäminen ja niistä huolehtiminen kulkevat käsi kädessä. Tutkimus ja käytäntö osoittavat, että metsänomistajat arvostavat metsänomistusta sinänsä, haluavat hoitaa metsänsä vastuullisesti ja pitävät huolta myös tulevien sukupolvien mahdollisuuksista.

Tosiaankin, arvoisa maabrändivaltuuskunta olisi voinut lisätä Suomelle vielä yhden tehtävän: kansalaisten metsänomistajuus kunniaan.

Laaja metsänomistajapohja lisää myös metsäsektorin hyväksyttävyyttä. Jos myös kaupunkilaislapsi ymmärtää, että rahat uuteen tietokoneeseen tai ulkomaanmatkaan tai skootteriin tulevat perheen metsätuloista, suvun tiluksilta tai yhteismetsäosuuksista, suhtautuu tuleva päättäjä eri tavoin myös metsäsektorin toimintaedellytysten turvaamiseen tulevaisuudessa. 

Paula Horne