- Ilmasto
- Kansantalous
- Metsäala
- Ruokamarkkinat
- PTT Raportteja
Ilmastonmuutoksen hillintä ja maatalouden rooli siinä on kriittisen tärkeä aihe. Suomen kaikista kasvihuonekaasupäästöistä noin neljännes aiheutuu maataloudesta, ja mittaluokka on sama myös globaalisti. Suomen maataloussektorin yhteenlasketut päästöt ovat runsaat 15 miljoonaa tonnia CO2 ekv., josta yli puolet luetaan maankäyttösektorin alle. Suomessa maatalouden päästöistä puolet aiheutuu turvemaapelloista. Maatalous on sekä aiheuttaja että kärsijä ilmastonmuutoksen maailmanlaajuisille vaikutuksille ja tärkeä toimija ilmastonmuutoksen hillitsijänä. Maataloudesta aiheutuu kasvihuonekaasupäästöjä, mutta hiilensidonnalla ja bioenergian tuottamisella maatalous osallistuu fossiilisten päästöjen korvaamiseen.
Ilmastonmuutoksesta aiheutuu maataloudelle Suomessa sekä haittoja että osittaisia hyötyjä. Luonnonvarakeskuksen laajan ennusteen mukaan peltoviljely altistuu kuivuudelle, rankkasateille ja tulville. Vuotuinen sadanta lisääntyy ja jakautuu talviajalle, minkä seurauksena eroosio voimistuu ja ravinnehuuhtoumien riski kasvaa. Kasvukausi tulee pidentymään ja viljelyalueet levittäytyvät pohjoisemmaksi. Uusia lajeja voidaan ottaa viljelyyn, mutta samalla tuholaislajit levittäytyvät yhä pohjoisemmaksi ja niiden torjuntatarve lisääntyy. Kasvitaudit ja rikkakasvit lisääntyvät, kotieläinten sisäruokintakausi vähenee ja varastoidun rehun tarve vähenee.
Nykyiset EU:n yhteisen maatalouspolitiikan tuet sisältävät vain heikkoja kannustimia päästöjen vähentämiseksi. EU:ssa ei ole myöskään asetettu sitovia poliittisia tavoitteita maataloudesta peräisin olevien kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiselle. Maatalous on osa ns. taakanjakosektoria, jolle on asetettu jäsenmaissa sitovat vuotuiset päästötavoitteet vuosiksi 2021–2030. Suomen on vähennettävä taakanjakosektorin päästöjään 50 % vuoden 2005 tasosta 2030 mennessä. Ilmastotoimet ovat myös yksi EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) 2023–2027 kymmenestä erityistavoitteesta. Suomen kansallinen CAP-strategiasuunnitelma sisältää joitakin uusia toimia maatalouden päästöjen vähentämiseksi. Yleisesti Suomen tavoitteena on olla hiilineutraali vuonna 2035.
Monivuotisessa TUIMA-tutkimushankkeessamme, jonka loppuraportti tämä julkaisu on, tartuttiin tästä tilanteesta kumpuavaan kysymykseen: millä keinoin maankäytön, erityisesti turvemaiden, ilmastopäästöjä saataisiin hillittyä? Näkökulmaksi valittiin pehmeät ohjauskeinot eli tuuppaukset, joita on viime vuosina tutkittu runsaasti ja joista on käyty paljon keskustelua. Tuuppauksen eli nudgen lanseeraajiin kuuluvalle Richard Thalerille myönnettiin 2017 taloustieteen Nobel-palkinto. Tämän valinnan myötä kysymyksemme tarkentui: miten turvemaiden maanomistajia, eli viljelijöitä ja metsänomistajia saataisiin tekemään ilmastoystävällisempiä ratkaisuja tuuppauksilla? Tähän lähdimme etsimään vastauksia.
Tässä loppuraportissa kuljetaan läpi tuuppausten polku suomalaiselta pellolta koko yhteiskuntaan: aluksi keskitytään maanomistajiin, heidän arvoihinsa ja tavoitteisiinsa – millaisiin ilmastotoimiin heillä on valmiuksia ja miten he suhtautuvat ilmastokysymyksiin? Tästä siirrytään itse tuuppauksiin ja esitellään hankkeessa tehdyt kokeet ja niiden tulokset – toimivatko ne päästöjen vähentämisessä? Lopuksi laajennetaan näköalaa ja pohditaan, millaisia vaikutuksia tuuppauksilla voisi olla koko talouden tasolla.
Loppuraportti perustuu kolmeen hankkeessa tehtyyn tutkimusraporttiin:
- ”Turvemaiden omistajat tuuppauksen kohteena – Taustaselvitys tuuppausohjauskeinojen kehittämiseksi”
- ”Tuuppaukset maanviljelijöiden ilmastovalintojen ohjauksessa”
- ”Tuuppausten kansantaloudelliset vaikutukset”
TUIMA-hanke on totetutettu maa- ja metsätalousministeriön rahoituksella osana Hiilestä kiinni -ohjelmaa. Tutkimuskonsortioon kuuluivat Pellervon taloustutkimus PTT, Luonnonvarakeskus, Turun yliopisto, Lappeenrannan-Lahden teknillinen yliopisto ja Merit economics. Kiitämme lämpimästi ministeriötä, hankkeen ohjausryhmää sekä kaikkia työhön osallistuneita sidosryhmiä erinomaisesta yhteistyöstä.
