- Kansantalous
- PTT Raportteja
KANGASHARJU, Aki. 1997 Regional Variation in Economic Growth: Convergence in Finland 1934-1993 Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen raportteja n:o 150.
Tiivistelmä: Jyväskylän yliopistossa valmistuneessa lisensiaattityössä tarkastellaan talouskasvun alueellisia eroja Suomessa pitkällä aikavälillä. Tarkastelu kattaa aikavälin 1934-1993 ja käyttää hyväksi nykyistä 88 seutukunnan aluejakoa. Talouskasvua mitataan kunnallisveron alaisten tulojen kasvulla suhteutettuna asukaslukuun. Työn tieteellisenä tavoitteena on testata taloustieteen kasvuteorian ennustetta, jonka mukaan aluetaloudet vaurastuvat hidastuvalla (keskimääräisellä) kasvuvauhdilla. Tämä ennuste tarkoittaa muun muassa sitä, että alhaisemman tulotason alueet kasvavat nopeammin kuin korkeamman tulotason alueet johtaen kaventuviin tulotasoeroihin alueiden välillä.
Tulokset osoittavat, että Suomen seutukuntien väliset henkeä kohti lasketut tulotasoerot ovat selkeästi kaventuneet tutkimusaikavälillä. Vuonna 1934 köyhimmän seutukunnan (Järviseudun eli Alajärven seutukunnan) tulotaso oli vain noin 10 % rikkaimman (Helsingin seutukunnan) tulotasosta, kun taas vuonna 1993 köyhimman tulotaso oli 44 % rikkaimman tulotasosta. Vuonna 1993 Ranua oli köyhin seutukunta. Tulotasoerojen kaventuminen oli erityisen voimakasta laajan muuttoliikkeen aikoihin 1970-luvulla ja erityisen hidasta 1980-luvulla. Tulosten mukaan alueiden väliset kasvuerot ovat olleet lisäksi säännöllisiä siten, että keskimääräinen kasvuaste on ollut sitä hitaampi, mitä korkeamman tulotason seutukunta on kyseessä.
Toisin sanoen Helsingin seutukunnalla on ollut vuosina 1934-1993 pienin keskimääräinen kasvuaste (2.8 %) ja köyhimmillä seutukunnilla, kuten Järviseutu ja Ranua, suurimmat kasvuasteet (Järviseutu 5.4 % ja Ranua 4.8 %). Ainoa poikkeus on Ahvenanmaan maakunta, jonka kaksi seutukuntaa ovat kasvaneet (tilastollisesti merkitsevästi) noin 0.6 %-yksikköä nopeampaa kuin mitä niiden tulotaso antaa aihetta odottaa. Nämä tulotasoerojen kaventumistulokset ovat sopusoinnussa muiden suomalaisten tutkimustulosten kanssa, joissa aluejako on ollut huomattavasti karkeampi kuin tassä työssä. Esimerkiksi Loikkanen, Laakso ja Sullström saivat samansuuntaisen konvergenssituloksen tarkastellessaan neljää suomalaista suuraluetta kahden viime vuosikymmenen aikana ns. professorityöryhmän EMU-raportissa. Kansainvälisesti verrattuna suomalainen konvergenssi on ollut vahvaa. Suomen seutukuntien välisten tulotasoerojen supistuminen on ollut 1960-luvulta alkaen tarkasteltuna voimakkaampaa kuin esimerkiksi USA:ssa, Japanissa ja useissa muissa Euroopan maissa. Tämä voimakas konvergenssi Suomessa on aiheutunut paitsi aluepolitiikasta, myös voimakkaasta muuttoliikkeestä.
Mielenkiintoinen jatkotutkimuksen aihe onkin, missä suhteessa konvergenssi Suomessa on seurausta toisaalta aluepoliittisista toimista tai tulonsiirroista yleensä ja toisaalta muuttoliikkeestä. Tutkimusperiodi ei myöskään kata laman jälkeisiä vuosia, jolloin tuotannolla ja työllisyydellä mitatut alue-erot ovat alkaneet selvästi kasvaa. Viimeaikaisen kehityksen tarkastelu ja suhteuttaminen pitemmän ajan kehitykseen onkin toinen tärkeä jatkotutkimuksen aihe.
KANGASHARJU, Aki. 1997 Regional Variation in Economic Growth: Convergence in Finland 1934 -1993. Raportteja ja artikkeleita, Reports and Discussion Papers n:o. 150, 85 s. (Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos, Pellervo Economic Research Institute, Eerikinkatu 28 A, 00180 Helsinki, Finland ISBN 951-8950-66-0, ISSN 0357-7384).
Abstract: This licentiate thesis consists of four essays which investigate thc so called convergence phenomenon of economic growth. The first essay presents the theoretical underpinnings in the context of the Solowian growth model by deriving concepts of convergence and steady-state levels for the key variables. The essay also discusses how relaxation of the key assumptions affect the convergence predictions of the model. The other three essays present the results of empirical studies which have analysed convergence within the 88 Finnish subregions and measured income levels and economic growth by means of taxable per capita income.
The main findings are, first, that economies have approached their own steady-state income levels on average by 2 pcrcents annually. When compared with the results obtained for other countries this speed of convergence in Finland has been rather similar to that in other countries. Second, income differences between the subregions have diminished over time. Since the 1960s this convergence has even been stronger in Finland than in other countries. Finally on the one hand, the essays present some evidencc to show that there are regional differences in steady-state income levels and that the individual for each subregion is inversely related to the steady-state income level. On the other hand, a finding is that the differences are actually somewhat fragile, a result which partly weakens the previous finding.
Keywords: convergence, economic growth, regions
