- Ilmasto
- Metsäala
- PTT Raportteja
Tiivistelmä
Kansainväliset sitoumukset luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämiseksi ovat lisänneet painetta ottaa monimuotoisuus huomioon metsätaloudessa aiempaa vahvemmin. Luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi on metsäalalla tehty töitä jo useita vuosikymmeniä. Hankkeessa laadittiin kattava kuvaus rakenteista, jotka on luotu luonnon monimuotoisuuden huomioimiseksi talousmetsissä 1990-luvulta alkaen.
1990-luvulla merkittävä sysäys monimuotoisuusteemojen integroimiselle metsätalouden sääntelyyn olivat metsälain ja luonnonsuojelulain uudistukset. Samalla vuosikymmenellä silloinen Metsäkeskus Tapio päivitti vuonna 1989 julkaistut ensimmäiset metsänhoidon suositukset ja lanseerattiin Suomen ensimmäinen metsäsertifiointistandardi, joita on sittemmin päivitetty säännöllisesti. 1990-luvulla valtioneuvosto teki päätöksiä vanhojen metsien suojelusta ja Natura 2000 -ohjelman alueista.
2000-luvulla uudenlaista ajattelua edusti vuonna 2008 käynnistynyt vapaaehtoisuuteen ja taloudellisiin kannustimiin perustuva METSO-ohjelma. Metsälain muutos vuonna 2014 mahdollisti aikaisempaa monimuotoisemman metsänhoidon ja käytön. 2020-luvulla uudistettiin luonnonsuojelulaki ja käynnistettiin Helmi-elinympäristöohjelma.
Viime vuosina toimintaympäristön muutosta määrittää yhä enemmän yksityisen sektorin mukaantulo luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen aktiivisena toimijana. Useat metsäalan toimijat ovat laatineet omia monimuotoisuustiekarttoja, ja painopiste on siirtymässä suunnittelusta konkreettiseen toimeenpanoon metsissä.
Viimeisten reilun 30 vuoden aikana monimuotoisuutta tukevat toimet ovat vakiintuneet osaksi metsätalouden käytäntöjä. Luonnon monimuotoisuuden edistäminen ei ole enää yksittäisten toimien sarja, vaan osa laajempaa ekologista ja sosiaalista siirtymää, jossa metsien käyttöä suunnitellaan yhä kokonaisvaltaisemmin. Muutoksessa olennainen osa on ollut metsäalan ammattikoulutuksella, metsäammattilaisten koulutuksella ja ohjeistuksella sekä metsänomistajien neuvonnalla. Tiedon lisääntyminen ja asenneilmapiirin muutos metsäalalla nostivat luonnonhoidon kiinteäksi osaksi metsänomistusta ja metsien kestävää käyttöä. Metsänomistajien rooli monimuotoisuuden turvaamisessa on muotoutunut ajan myötä yhä aktiivisemmaksi ja moniulotteisemmaksi.
Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen talousmetsissä on vakiintunut osaksi metsätaloutta. Tämä kehitys tarjoaa mahdollisuuden siirtyä reaktiivisesta suojelusta kohti periaatteita, jotka nojaavat metsien monikäyttöisyyteen, ekologiseen palautumiseen ja kokonaisvaltaiseen ekosysteemiajatteluun, jossa talousmetsät ovat osa ratkaisuja – eivät osa ongelmaa luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa.
Asiasanat: Luonnon monimuotoisuus, metsäala, metsätalous, yksityismetsät
