194. Assessing the willingness of non-members to invest in new financial products in agricultural producer cooperatives: A choice experiment

Tiivistelmä: Maatalouden tuottajaosuuskuntia koskevassa aiemmassa kirjallisuudessa on tarkasteltu erilaisia innovatiivisia osuuskuntarakententeita, jotka mahdollistavat pääoman hankkimisen jäseniltä ja ei-jäseniltä osuuskunnan kasvun rahoittamiseksi. Kirjallisuudessa ei ole kuitenkaan aiemmin huomioitu osuuskunnan ulkopuolisten sijoittajien näkemyksiä osuuskunnasta sijoituskohteena ja sitä, millaisia ehtoja he todellisuudessa odottaisivat uusilta osuuskunnan rahoitusinstrumenteilta.

Tässä tutkimuksessa on hyödynnetty valintakoemenetelmää (engl. choice experiment) sijoittajien preferenssien selvittämisessä. Tutkimus perustuu kyselyaineistoon, jossa vastaajina oli 845 sijoitusneuvojan tutkinnon suorittanutta rahoitusalan asiantuntijaa, jotka edustavat tässä tutkimuksessa osuuskunnan ulkopuolisia sijoittajia. Kyselyasetelmassa testatiin aiemman kirjallisuuden perusteella muotoiltuja hypoteettisia osuuskunnan rahoitusinstrumentteja, joiden jäännösoikeudet yrityksen tuottoihin ja omistusoikeudet vaihtelevat, ja sitä, mitä rahoitusinstrumenttien ominaisuuksia sijoittajat suosivat maatalouden osuuskunnissa. Valintakoemenetelmä perustuu siihen, että vastaaja valitsee annetuista vaihtoehdoista sen, joka tuottaa hänelle eniten hyötyä.

Hypoteettiset rahoitusinstrumentit ja valintatilanteet rakennettiin siten, että sijoituksen ominaisuuksia varioitiin perinteisestä osuuspääomasijoituksesta kohti osakemarkkinatyyppistä sijoitusta, johon liittyy suurempi riski pääoman arvon vaihtelusta, mutta myös mahdollisuus arvonnousuun. Valintakoeasetelmalla testattiin myös sitä, ovatko sijoittajat kiinnostuneita äänioikeudesta sijoituksensa vastineena, koetaanko tuottajien hallussa oleva enemmistöomistus piensijoittajaa karkoittavana tekijänä ja sitä, suosivatko sijoittajat kiinteää tuottoa vai osingonmaksua. Kysely analysoitiin latenttien luokkien mallilla (engl. latent class model), jolla voidaan tunnistaa preferenssien heterogeenisyys ja muodostaa erilaisia sijoittajaprofiileja.

Tulokset osoittavat, että osuuskunnan ulkopuoliset sijoittajat suhtautuvat myönteisesti uudenlaisiin maatalouden tuottajaosuuskuntien sijoitusinstrumentteihin. Vastaajien preferenssien perusteella tunnistettiin kolme erityyppistä sijoittajaluokkaa: 1) tuottohakuiset, 2) omistajuussuuntautuneet ja 3) riskinkarttajat. Kahteen ensimmäiseen luokkaan lukeutuvat sijoittajat olisivat analyysin perusteella halukkaita sijoittamaan maatalouden tuottajaosuuskuntiin. Tuottohakuiseen sijoittajaluokkaan lukeutui 55 % vastaajista. Nämä vastaajat olivat valmiita ottamaan riskiä korkeampaa tuottoa tavoitellessaan. Tuottohakuisia sijoittajia ei kiinnostanut äänioikeus osuuskunnan päätöksenteossa.
Sen sijaan luokan 2 omistajuussuuntautuneet sijoittajat suosivat äänioikeutta yrityksessä. Tähän luokkaan lukeutui 34 % vastaajista. Omistajuussuuntautuneet sijoittajat suosivat lisäksi vähäisempää riskiä ja siten matalampaa tuottotasoa, kiinteää korkotuottoa ja pääoman säilymistä. 12 % vastaajista lukeutui riskinkarttajien luokkaan, jossa vastaajat valitsivat olla sijoittamatta (ns. opt-out -vaihtoehto, jonka oletuksena oli, että vastaaja jättää ylimääräiset säästönsä pankkitilille) sijoittamista osuuskunnan rahoitusinstrumenttien sijaan.

Sijoituksen ominaisuuksien lisäksi analyysissa tutkittiin vastaajien taustatietojen vaikutusta valintoihin. Se, että vastaaja ilmoitti kokevansa omaavansa ns. maalaisidentiteetin, lisäsi todennäköisyyttä kuulua luokkaan 2. Muita vastaajan ominaisuuksia, jotka selittivät luokkaan 2 kuulumista, oli naissukupuoli ja pidempi työkokemus rahoitusalalla. Sen sijaan tuottohakuisiksi profiloituneet vastaajat eivät kokeneet maalaisidentiteetin kuvaavan itseään. Luokan 1 sijoittajat olivat keskimäärin useammin miehiä. Vastaajien itsensä raportoima riskinkarttaminen selitti luokkaan 3 kuulumista ja negatiivista suhtautumista annettuja tuottajaosuuskuntien rahoitusinstrumentteja kohtaan. Muiden testattujen taustamuuttujien osalta ei löytynyt tilastollista yhteyttä valintoihin.

Tämän tutkimuksen tulosten perusteella voidaan arvioida, että markkinoiden vastaanotto uudenlaisille osuuskuntien rahoitusinstrumenteille, joiden kautta muutkin kuin osuuskunnan jäsenet voisivat osallistua kotimaisessa ruoantuotannossa toimivien yritysten kasvun rahoittamiseen, voisi olla positiviinen. Instrumentin ominaisuuksista eniten arvostettiin pääoman palauttamista nimellisarvoisena eli sijoitetun pääoman turvaa, mutta myös mahdollisuutta hyötyä yrityksen arvonnoususta, kiinteää korkotuottoa ja äänioikeutta. Kuten edellä kuvattiin, tietylle sijoittajaryhmälle myös korkea tuotto-odotus on tärkeä houkutin, ja he ovat valmiita ottamaan siihen liittyvän riskin. 

Tulosten perusteella mahdollinen malli, jolla osuuskunnan ulkopuoliset sijoittajat voisivat osallistua osuuskuntien kasvun rahoitukseen, voitaisiin Suomessa toteuttaa ns. sijoittajaosuus-osuuskuntamallilla (engl. investor-share cooperative). Chaddad ja Cook (2004) ovat kuvanneet erilaisia uusia osuuskuntamalleja, ja tässä nimenomaisessa mallissa omistusoikeutta ei ole rajattu vain jäsenille, mutta osuuskunnan osuuksia ei muunneta pörssinoteeratuiksi osakkeiksi. Perinteistä osuuskuntamuotoa kehittämällä voidaan hyödyntää sijoitusinstrumentteja, joilla voidaan kannustaa myös jäseniä tarjoamaan enemmän omaa pääomaa osuuskunnan käyttöön kuin mitä perinteisessä osuuskuntamuodossa on mahdollista. Cookin ja Chaddadin (2004) esittämistä malleista myös jäsen-sijoittaja-osuuskuntamalli (engl. member-investor cooperative) on mahdollinen sijoittajaosuus-mallin rinnalla kehitettävä uusi osuuskuntamalli, koska siinä mallissa jäsenet yhtäläisesti voisivat hyötyä samoista sijoittajille määritellyistä kannustimista, kuten osuuksien arvonnousun mahdollisuudesta ja tuottojen määräytymisestä sijoitetun pääoman perusteella (vrt. asiakkuuden perusteella perinteisessä osuuskuntamuodossa). Mahdollistamalla laajemman kasvupääoman hankinnan osuuskunnan ulkopuolisilta sijoittajilta, jäsenten on luonnollisesti arvioitava sen ”hintaa” eli osasta määräysvallasta luopumista ja äänioikeuden myöntämistä ei-jäsenille ja sijoittajille.

Kaiken kaikkiaan tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää maatalouden rahoitusta kehitettäessä. Kasvua tavoittelevien tuottajaosuuskuntien päättäjille tutkimuksen tulokset osoittavat, että kasvu- ja rahoitusstrategioita suunniteltaessa osuuskunnan ulkopuolisten sijoittajien mukaantuloa kannattaa selvittää. Tämä tutkimus toimi esiselvityksenä mahdollisesta sijoittajakiinnostuksesta uudenlaisia osuuskunnan sijoitusinstrumentteja kohtaan ja ylipäätään kotimaisessa ruoantuotantoketjussa toimivia yrityksiä kohtaan. Tutkimuksen tarkoituksena ei ollut kartoittaa sijoitussummia eikä osuuskunnille markkinoilta saatavaa uuden pääoman määrää.  Todellisiin sijoituspäätöksiin vaikuttaa moni muukin seikka kuin mitä tässä yksinkertaistetussa valintakokeen mallilla toteutetussa valintatilanteessa oli mahdollista selvittää.

Tulokset antavat suuntaa siitä, minkätyyppisiä tuottajaosuuskunnan rahoitusinstrumentit voisivat olla ehdoiltaan. Tulosten perusteella voidaan kehittää ja kohdentaa tavoitteiltaan ja taustoiltaan erilaisille sijoittajille sijoitusinstrumentteja, joita voidaan ottaa käyttöön kasvupääomaa tarvitsevissa maatalouden tuottajaosuuskunnissa. Osuuskunnan päättäjät voivat hyödyntää sijoittajien heterogeenisyyttä koskevia tuloksia ja sijoittajaprofilointeja osuuskunnan rahoitusstrategiaa kehittäessään. Uudenlaisia sIjoitusosuuksia voidaan ottaa käyttöön eriehtoisina, jolloin eritavoitteiset sijoittajat voivat löytää itselleen sopivan tavan osallistua maatalouden ja ruoantuotannon kasvumahdollisuuksien rahoittamiseen.
Tässä tutkimuksessa raportoitu sijoitttajakysely on vastinpari tuottajaosuuskuntien jäsenille tehdylle kyselylle, jossa testattiin vastaavasti jäsenten kiinnostusta uudenlaisia osuuskunnan rahoitusinstrumentteja kohtaan.

Avainsanat: tuottajaosuuskunta, maatalous, sijoittajat, sijoituspäätökset, valintakoemenetelmä, latenttien luokkien malli

 

Abstract: The sourcing of outside investment capital from non-members has motivated the emergence of innovative cooperative structures, but the literature on these new organizational forms omits the perspective of an outside investor. This paper reports a study that applied a choice experiment method in a novel setting to increase understanding of the preferences of investors in agricultural firms. A large questionnaire dataset consisting of 845 financially literate subjects enabled testing of the form in which residual and control rights provide incentives for non-producer investors to invest in agricultural firms. The choice experiment data were analyzed using a latent class model. The results demonstrate that the subjects were interested in the currently hypothetical, new types of investment instruments in agricultural producer cooperatives. Three investor classes were distinguished based on the preferences: return-seeking, ownership-oriented and risk-averse investors. Who controls the firm appears to be irrelevant concerning willingness to invest, while the rural ties of the respondent are positively related to the preference for voting rights.

Key words: agricultural cooperative, agribusiness, investment decisions, Q13, Q14, G11