Joulu ekonomistin seurassa? Mieti vielä

Taloustieteilijöille ei ole koskaan tuottanut hankaluuksia töksäyttää tieteenalan ulkopuolisen korvaan hankalia ja epämiellyttäviä sutkautuksia. Ammattikunnallemme tulee tyypillisesti tyköistuvien pukujen mukana suunnaton itsevarmuus ja usko siitä, että tietenkin kaikki muutkin ymmärrät mistä on kyse ja tarkoitamme taatusti pelkkää hyvää.

Taloustieteilijöille ei ole koskaan tuottanut hankaluuksia töksäyttää tieteenalan ulkopuolisen korvaan hankalia ja epämiellyttäviä sutkautuksia. Ammattikunnallemme tulee tyypillisesti tyköistuvien pukujen mukana suunnaton itsevarmuus ja usko siitä, että tietenkin kaikki muutkin ymmärrät mistä on kyse ja tarkoitamme taatusti pelkkää hyvää. Mikä olisikaan parempi tapa, kuin ilmoittaa ensityöpaikkaa etsivälle ystävälle, että suhteellisen edun periaatteen mukaan sinäkään et ole täysin hyödytön tai pienen palkan kanssa kamppailevalle, että ilman tuottavuuskasvua ei reaalipalkkasikaan nouse. Etkö löydä kumppania? Olet luultavasti liian korkein standardein liikkeellä. Pyöristyttävää.

Samat lainalaisuudet pätevät tietenkin myös joulupöytäkeskusteluun. Pitäkää rosollistanne kiinni, sillä täältä pesee. Jos jouluruoka tuottaisi kehutun määrän hyvinvointia, sitä syötäisiin useammin kuin kerran vuodessa. Toinen, vielä shokeeraavampi väite: lahjojen antaminen aiheuttaa hyvinvointitappioita.

Rationaalinen kuluttaja pyrkii hyötynsä maksimointiin. Tämä tarkoittaa, että käytettävissä olevilla resursseilla (raha) kukin haluaa oman budjettirajoitteensa mukaisesti mahdollisimman paljon kaikkea kivaa (hyödykkeitä). Koska kukaan ei tunne täysin kuin omat preferenssinsä, yritys maksimoida muiden hyötyä (lahjat) harvoin johtavat paikkaan tehokkaassa rintamassa, eli annetuilla resursseilla hyödyn maksimointiin. Tehokkaan rintaman ja saavutetun hyödyn erotusta kutsutaan tutummin hyvinvointitappioksi.

Mitä, eikö lahjoja ollenkaan? Kyllä ja ei. Tehokkaalle rintamalle pääsy eli optimointi tapahtuu, kunhan annat lahjaksi rahaa ilman lahjakortin kaltaisia korvamerkintöjä. Tällöin lahjan saajan resurssit kasvavat ja hänellä on mahdollisuus käyttää ne preferenssiensä mukaisesti. Muissa tapauksissa on hyvin todennäköistä, että et osu oikeaan ja lahjastasi aiheutuu hyvinvointitappio. Etenkin sinä, oman elämäsi Sulo Vilén, rationaalisuus ei koske sinua, vaikka ostaisitkin lahjat alennusmyynnistä. Rationaalinen olet sinä, joka annat rahaa.

Jos luet vielä tässä vaiheessa ja höyry nousee korvistasi, voit nyt vapauttaa hätäventtiilin. Kaikista näistä, tuskallisen murskaavista väitteistä huolimatta taloustieteilijätkin viettävät joulua. Valtaosa meistä antaa ja saa lahjoja, syö kinkkunsa sinappihunnulla ja rauhoittuu joulun pyhinä. Rationaalisuuttakin voi lähestyä stoalaisemmin, utilitaristisen kehikon ulkopuolelta. Jos tämä tuntuu mahdottomalta, suunnan voi ottaa ympäristötaloustieteen näkökulmasta. Mitä jos tänä jouluna lahjat eivät olisikaan villasukkia tai turhaa krääsää? Ehkä lahjat, hyvinvointitappioineenkin, voisivat olla viihdettä, kulttuuria ja kylpylälomia, aineetonta ja ikuisen muistijäljen jättävää iloa. Jotain oikeasti arvokasta.

Tai ehkä joulun taika piileekin joissain ihan muussa, minkä arvoa ei voi mitata rahassa. Aika läheisten parissa, ylensyöminen ja tähtitaivas hiljaisuudessa. Illalla viltin alle kääriytyminen ja kaikkien aikojen jouluelokuva Die Hard antavat hetken rauhan rationaalisen kuluttajan tehokkaan rintaman etsinnästä.

Antti Raukola

Kirjoittaja on ekonomisti ja Homo Economicus, joka ihmettelee, että kaikkea sitä nykyään kirjoitetaankin.