Jonkin paremman alku?

Viime vuosikymmen oli Suomessa poikkeuksellisen hitaan talouskasvun aikaa. Keskeisinä syinä tähän oli sekä vuosikymmen alussa rapautumaan päässyt kustannuskilpailukyky että tuottavuuden heikko kehitys. Kustannuskilpailukyvyn rapautuminen oli itse aiheutettu ongelma ja seurausta tehdyistä työmarkkinapoliittisista virheratkaisuista.

Kirjoittaja on PTT:n toimitusjohtaja Markus Lahtinen /// Twitter: @MarkusLahtinen2

Viime vuosikymmen oli Suomessa poikkeuksellisen hitaan talouskasvun aikaa. Keskeisinä syinä tähän oli sekä vuosikymmen alussa rapautumaan päässyt kustannuskilpailukyky että tuottavuuden heikko kehitys. Kustannuskilpailukyvyn rapautuminen oli itse aiheutettu ongelma ja seurausta tehdyistä työmarkkinapoliittisista virheratkaisuista. Tämä ongelma saatiin ratkaistua vasta kivuliaasti rakennetussa kilpailukykysopimuksessa. Kilpailukykysopimuksen jälkeen talous kasvoi hetken erittäin nopeasti, mutta kasvuvauhti palasi pian takaisin entisille vaatimattomalle tasolle.

Heikko tuottavuuskehitys ei ole pelkästään Suomen talouskasvua hidastanut ilmiö, vaan on riivannut jo pitkään useimpia kehittyneitä länsimaita. Vakiintuneen käsityksen mukaan kehitys tulee olemaan jatkossakin yhtä hidasta kuin viime vuosikymmenellä. Suomessakin keskipitkän aikavälin talosuennusteet olettavat enintään yhden prosentin vuotuisen tuottavuuden kasvun.

Heikkoon tuottavuuskehitykseen on useita syitä. Elintason nousu ja väestön ikääntyminen lisäävät vääjäämättä hyvinvointipalvelujen osuutta kokonaistuotannosta. Niiden osalta ei ole useinkaan järkevääkään tavoitella työpanoksen tuottavuuden kasvua, vaan tavoitteena pitää olla palvelun riittävän korkea laatu. Tällaisesta hyvä esimerkki on ikääntyneiden ihmisten hoivapalvelut.

Vaikka tuotannon rakenteen muutoksella on kiistaton negatiivinen vaikutus tuottavuuteen, keskeisin syy heikkoon kehitykseen on kuitenkin ollut sekä tuotantoa tehostavien investointien vähäinen määrä että investointien kohdistuminen sellaisiin kohteisiin, jotka edistivät tuottavuuden kasvua heikosti. Esimerkiksi rakennusinvestoinnit tehostavat tuotantoa merkittävästi heikommin kuin investoinnit uusia teknologioita hyödyntäviin koneisiin, laitteisiin ja toimintatapoihin. Uudet teknologiset ratkaisut eivät tietenkään synny tyhjästä, vaan vaativat panostuksia tutkimukseen ja tuotekehitykseen.

Koronakriisin seurauksena työn tekemisen tavat ovat muuttuneet nopeasti. Yritykset investoivat paljoin erilaisiin digitaalisiin ratkaisuihin, jotka mahdollistavat tehokkaammat työnteon muodot. Kuluttajat ovat siirtäneet entistä enemmän tavaroiden ja palveluiden hankintoja digitaalisille alustoille. Kansainvälistä taloutta on julkisen vallan toimesta elvytetty massiivisesti ja merkittävä osa elvytyksestä on kohdistunut julkisiin investointeihin ja julkisiin panostuksiin tutkimukseen ja tuotekehitykseen.

Koronakriisistä toipumisen lisäksi ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun edellyttämät suuret yksityiset ja julkiset investoinnit ovat vihdoin lähdössä liikkeelle. Kaiken tämän seurauksena onkin mahdollista, että tällä vuosikymmenellä talouskasvun kannalta olennainen tuottavuuskehitys kiihtyy odotettua nopeammaksi ja kasvanut tuotanto syntyy ilmaston kannalta aiempaa kestävämmällä tavalla. Tämä kuitenkin edellyttää riittäviä yksityisen sektorin toimintaa ohjaavia kannusteita ja julkisien varojen ohjaamista jatkossakin kasvavassa määrin tutkimukseen ja tuotekehitykseen.

Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 23.8.2021