- Blogit
Perjantain julkistettiin Ulkoasiainministeriön ruokaturvapilotti. Yksinkertaistettuna kyse on raportista, jossa tarkastellaan eri lohkoilla Suomessa toteutettavan politiikan vaikutuksia kehittyvien maiden ruokaturvaan. Tarkastelun pääpaino on eri politiikanlohkojen välisessä johdonmukaisuudessa.
Raportti on mielenkiintoinen, mutta se liikkuu vahvasti ylätasolla. Lopputulos on ennen kaikkea strateginen asiakirja, jonka havaintojen toteuttaminen vaatii paljon työtä. Ajatus siitä, että Suomessa toteutettavilla kansallisilla politiikkatoimenpiteillä on suoraan vaikutusta kehittyvien maiden ruokaturvaan, voi tuntua kaukaa haetulta.
Suomessa toteutettu politiikkaa on etenkin ruokaturvaan liittyvillä sektoreille suoraan EU-säädösten ja kansainvälisten sitoumusten ohjaamaa. Suomessa toteutetaan EU:n yhteistä maatalous- ja kalastuspolitiikkaa. Suomi on sitoutunut toimimaan YK:n piirissä solmittujen ympäristösitoumusten ja niihin liittyvien reunaehtojen puitteissa. Kauppapolitiikkaa tehdään WTO-sitoumusten puitteissa.
Kansainväliset sitoumukset eivät aina ole johdonmukaisia. Tämä näkyy suoraan epäjohdonmukaisuuksina kansallisessa politiikassa. Kansallinen politiikka ei useinkaan ole sen johdonmukaisempaa. Suomen pyrkimys omassa kansallisessa politiikassaan sektoreiden välisen johdonmukaisuuden parantamiseen on pieni, mutta tärkeä askel kokonaisuudessa, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Pilotin tarkastelu perustui OECD:n rakentamaan analyysikehikkoon. Kehikossa kehittyvien maiden ruokaturvaan liittyviksi politiikoiksi nimetään maatalous-, kalastus- ja ympäristöpolitiikat sekä niihin liittyvät kauppa- ja kehityspolitiikat. Lisäksi tarkastellaan politiikan valmistelu- ja vaikuttamismekanismeja eli instituutioita. Suomi on ensimmäinen OECD:n jäsenmaa, joka soveltaa kehikkoa.
Eri sektoreilla toteutettavan politiikan johdonmukaisuus on tärkeää. Johdonmukaisuudessa on kyse tiedon välittämisestä. Pitää tietää politiikan vaikutuspiirissä olevien tahojen tavoitteet ja tuntea eri tahojen toimintatavat. Jos ministeriössä A toimeenpantu politiikkatoimenpide romuttaa ministeriön B asettaman tavoitteen toteuttamisen, ei politiikka voi olla kovin tehokasta. Ruokaturvapilotin keskeinen anti onkin siinä, että se tarjoaa mallin tiedon välittämiseen.
Tätä mallia olisi hyvä kokeilla käytännössä esimerkiksi Suomessa harjoitetun maatalouspolitiikan, maatalouden ympäristöpolitiikan ja yleisen ympäristöpolitiikan yhteensovittamisesta. Eri tahot saattaisivat yllättyä siitä, että viime kädessä kaikilla näillä politiikan lohkoilla asetetut tavoitteet ovat pitkälti yhteisiä.
Blogi on julkaistu myös Maaseudun Tulevaisuuden PTT:n taloustutka –palstalla 18.11.2013.
