”Jakomielitalous” Eeva Alho

Kuluttaja on hämmentynyt. Kun vienti ei vedä, talouden
asiantuntijat heittävät viestikapulaa kotitalouksille, että pitäkäähän yllä
kotimaista kysyntää. Samaan hengenvetoon ekonomisti muistuttaa, miten tärkeää
epävarmoina aikoina on säästää ja varautua taloudellisiin yllätyksiin. Muistakaa
silti kuluttaessanne, että velkaantuminen on saatava kuriin.

Valtiokin
säästää. Moni vero nousi vuodenvaihteessa, mikä ei jäänyt kuluttajalta
huomaamatta, koska säästäminen on välttämättömien menojen jälkeen entistä
vaikeampaa. Yritykset säästävät kilpailukyvyn nimissä. Säästö napataan
kuluttajan palkkapussista.

Mitä enemmän pelotellaan ostovoiman ja
palkkojen alennuksilla, sitä useampaa tavallista kaduntallaajaa alkaa houkutella
ajatus työtahdin leppoistamisesta. Leppoistajasta nollakasvu on mainio asia.
Tarjoaahan se samalla ratkaisua kestävään kehitykseen.

Ekonomisti
kauhistuu. Tuottavuutta ja kilpailukykyä tulee vaalia pitkäjänteisesti, ja se
vaatii investointeja. Kadut kuluvat ja uutta pitäisi rakentaa. Pelkästään
nykyisen yhteiskunnan säilyttämiseksi tarvitaan plusmerkkistä kasvua.
Investointien rahoittamiseksi ei ole varaa hukata työvuosia.

Monessa
talouden ilmiössä vaikuttaisi vallitsevan epäsuhta yksilön ja yleisen hyödyn
välillä. Ankeista talouspuheista saa käsityksen, että talouskasvu tarkoittaa
luopumista. Kuluttaja tavoittelee mahdollisimman suurta hyötyä tässä ja nyt.
Nykyhetken kulutustasosta tinkiminen epämääräiseltä tuntuvan yleisen
talouskasvun takia keljuttaa.

Vielä vaikeampaa likinäköisen kuluttajan on
nähdä, mitä hyötyä on muiden maiden tukemisesta. Tarvittaisiin jo syvempää
ymmärrystä globaalin talouden ja rahoitusmarkkinoiden
dynamiikasta.

Etäältä vaikuttava kansantalous rakentuu kuitenkin
yksilöiden summasta. Yksilöt tekevät töitä yrityksissä. Yritykset käyvät kauppaa
maailmalla. Taloutemme vakaus vahvistuu tai horjuu maailmalta kulkevan mutkan
kautta. Ongelmat rahoitusjärjestelmässä voimistavat talouden häiriöitä, ja
kansainvälinen tehokas rahoitusjärjestelmä on tehokas myös häiriöiden
levittäjänä. Emme voi valita olevamme mukana hyvissä asioissa ja vetäytyä
vastuusta huonoina aikoina.

Syyt jakomieliseen suhdannekuvaan alkavat
valjeta. Talouden eri osa-alueilla elpyminen on käynnistynyt epätahdissa. Saamme
jännittää tilastojulkistuksia lottoarvonnan lailla, mihin suuntaan tuoreet
kuvaajat sojottavat. Näkemykset kriisinratkaisukeinosta ovat yhtä monenkirjavia.
Yksi elvyttäisi, toinen kiristäisi, käpertyäkö kotiinpäin vai olla avoin
maailmalle.

Sitten on horisonttiselitys. Ekonomisti toimii virkansa
puolesta uhkakuvien maalarina: mitä tapahtuu pitkällä ajalla, jos ei havahduta
tänään. Ei ekonomistikaan halua aina olla ankea.

 

Blogi on julkaistu myös Maaseudun Tulevaisuuden PTT:n taloustutka -palstalla 25.2.2013