”Jääkö sosiaaliturva elvytyksen varjoon?” Raija Volk, 2.2.2009

                                                MAASEUDUN TULEVAISUUS / PTT:N TALOUSTUTKA

Hallituksen elvytyspaketti on saanut melkoisen hyvän vastaanoton. Eikä se huono olekaan. Elvytys kohdistuu eri puolille Suomea, mukaan mahtuu monen tasoista toimenpidettä, paljon konkreettisia hankkeita ja toimenpiteet yritetään saada vauhdikkaasti käyntiin, yleensähän suhdannepolitiikkaa elvyttää liian myöhään.

Elvytys ei kuitenkaan ole aivan pelkkää suhdannepolitiikkaa, vaan suorastaan ihailtavalla tavalla eri poliittiset osapuolet ovat saaneet vauhtia sellaisiin asioihin, joista sopiminen olisi normaalitilanteessa edellyttänyt monia kädenvääntöjä.

Sosiaaliturvan uudistusta miettivän Sata-komitean työstä ovat päähallituspuolueet saaneet noukittua muutamia itselleen tai kannattajilleen tärkeitä elementtejä. Myös työnantajat ja työntekijät osoittivat kykyään sopia valtakunnan asioista entisaikojen malliin.

Tilannetta on arvosteltu siitä, että työelämän ulkopuolella olevien, usein hyvin pienituloisten ääni ei kuulunut, kun hyväosaiset sopivat keskenään yhteiskunnan varojen käytöstä peräti 800 miljoonan arvosta sopiessaan kansaneläkemaksun poistamisesta yrityksiltä. Tosiasia on kuitenkin, että tällä oli poliittinen taustatuki olemassa, ja samalla pakettiin käärittiin Sata-komitean listalta mm. takuueläkkeen toteuttaminen ja muutamia muita asioita, joista oli poliittinen yksimielisyys.

Sata-komitean toimeksianto lähti aikoinaan kustannusneutraaleista muutoksista, mikä olisi ollut käytännössä mahdoton toteuttaa. Lieneekin niin, että elvytyksen nimissä on pantiin varsinainen kiihdytysvaihe päälle muutamiin uudistuksiin. Normaalioloissa työnantajien kansaneläkemaksun poistamista olisi pyöritelty moneen kertaan, maksaahan se valtiolle 1,1 miljardia euroa.

Vastapainoksi voidaan lukea työurien pidentämisen kannalta oikean suuntaiset varhaiseläkereittien jarruttamiset, joista työmarkkinaosapuolet sopivat samalla. Ne ovat kuitenkin pitkän aikavälin tarpeisiin nähden kovin vaatimattomia.

Elvytystoimena kansaneläkemaksun poisto ei ole tehokkaimmasta päästä, se kylläkin kohentaa varsinkin paljon investoineiden suuryritysten ja kuntien taloutta. Esimerkiksi Fortumin kaltaisissa yrityksissä, joissa kansaneläkemaksu on korkea, sillä tuskin on vaikutusta työllistämiseen tai lomautuksiin. Sinällään kansaneläkemaksun poistaminen yrityksiltä on oikean suuntaista politiikkaa, sillä periaatteessa matala työn tekemisen ja teettämisen verotus on pitkän aikavälin talouskasvun ja työllisyyden kannalta hyvä asia. Mutta varsinainen elvytyskeino se ei ole.

Sata-komitean työn tulokset menivät siis joiltakin osin vauhdikkaasti eteenpäin, mutta mikä vaikutus sillä on loppuihin asioihin, joiden joukossa on tärkeitä pienituloisia koskettavia asioita?

Saattaa olla vaara siitä, että Sata-komitean saadessa työnsä valmiiksi valtiontalous on niin alijäämäinen, että perustellut perusturvan ja työurien pidentämiseen pyrkivät uudistukset hautautuvat rahapulaan.

Uudistuksia on nimittäin erittäin vaikea viedä eteenpäin ilman rahaa, sillä aina joku häviää ja joku voittaa, kun muutoksia tehdään.

Eräs pussin pohjalla odottava uudistus on asumistuki, joka byrokraattisuudessaan ja monimutkaisuudessaan varmasti ylittää jopa muinoisen Neuvostoliiton suunnittelujärjestelmän helmet.

Raija.Volk@
ptt.fi