- Blogit
Viime syyskesällä Euroopan keskuspankin (EKP) pääjohtaja Mario Dragi ilmoitti ehdollisesta mutta rajattomasta tuesta ongelmiin ajautuville euroalueen jäsenmaille. Päätös oli odotettu ja pitkään toivottu.
EKP:n tukiohjelman seurauksena euroalueen välitön hajoamisuhka poistui. Markkinavoimat tervehtivät tukiohjelmaa ilolla, minkä seurauksena muun muassa Italian korot ovat painuneet jo alle neljän prosentin.
Tukiohjelmalla oli myönteisten asioiden lisäksi kuitenkin ikäviä sivuvaikutuksia. Vielä viime kesänä Italian talouspoliittisen keskustelun ytimessä oli huoli korkeasta korkotasosta ja sen aiheuttamasta haasteesta Italian taloudelle.
Parlamentin puolueet tukivat Montin virkamieshallitusta, koska oli laaja yksimielisyys suurten muutosten tarpeesta. Korkojen laskun myötä välitön paine uudistuksiin katosi. Sen seurauksena puolueet vetivät tuen Montilta ja ajauduttiin ennenaikaisiin parlamenttivaaleihin.
Vaalikeskusteluissa äänestäjille luvattiin yhtäällä veronalennuksia ja toisaalla talouden rakenneuudistusten lakkauttamista. Äänestäjien hämmennystä kuvaa se, että alahuoneen suurimmaksi nousi klovnin vetämä protestipuolue.
Vaikeiden hallitusneuvottelujen jälkeen perinteiset puolueet löysivät kuitenkin lopulta toisensa ja maahan saatiin hallitus. Hallituspuolueiden vaaliohjelmien mukaisesti hallitus on sitoutunut laskemaan veroja, tuhlaaman verorahoja ja
olemaan tekemättä uudistuksia talouden rakenteisiin
ainakaan siltä osin, kuin joku voi niistä pahoittaa mielensä.
Eri maiden säästöohjelmia on hyvin perustein kritisoitu talouden taantumaa pahentavina. Yhteisten velkaantumiseen liittyvien pelisääntöjen rikkojan pitäisi kuitenkin pystyä perustelemaan tekonsa.
Italian esimerkki kuitenkin kertoo, että myös täysin vastuuton ja lyhytnäköinen talouspolitiikka on sallittu. Riittävä ehto luvalle saada harjoittaa vastuutonta politiikkaa on maan suuri koko ja röyhkeä luonne. Valitettavan usein nämä kaksi asiaa kulkevat käsi kädessä.
Ainoa hyvä uutinen Italian tapauksessa on hallituksen lyhyt odotettu elinikä. Huono uutinen euroalueen kannalta on kuitenkin se, ettei näköpiirissä ole mitään realistista ratkaisuehdotusta kansallisvaltioiden vastuuttoman talouspolitiikan estämiseksi.
Eurovaluutta tuo hyvin toimiessaan taloudellista vaurautta ja olojen vakautta alueen ihmisille. Kansallisvaltioiden täydellinen kyvyttömyys sopia uskottavista yhteisistä säännöistä ja käytännöistä on kuitenkin romuttamassa koko kunnianhimoisen projektin.
Nykyinen eurojärjestelmä on vakauden sijaan epävakauden lähde. Vaikka elämä välillä tuntuisi seesteisemmältä, uusi kriisi luuraa aina nurkan takana.
Kansallisvaltioiden poliittisten johtajien tulisi kuitenkin pyrkiä korjaamaan eurojärjestelmän ongelmat.
Kansallisiin valuuttoihin palaaminen olisi Euroopan tasolla taloudellista hyvinvointia selvästi heikentävä. Uusissa yhteisvaluutoissa olisi puolestaan lopulta samat ongelmat kuin eurossa, mutta siirtymä niihin olisi täynnä riskejä.
Globaalitaloudessa kansallisvaltioiden onkin lopulta pakko opetella yhteistyötä, jos ne haluavat taata vaurautta ja vakautta kansalaisilleen.
Blogi on julkaistu myös Maaseudun Tulevaisuuden PTT:n talosututka-palstalla 20.5.2013
