- Blogit
MAASEUDUN TULEVAISUUS / PTT:N TALOUSTUTKA
Tilastokeskus julkaisi kesäkuun inflaatioluvut reilu viikko sitten. Inflaatio kiihtyi Tilastokeskuksen mukaan kesäkuussa 4,4 prosenttiin. Kova luku, kun otetaan huomioon, että inflaatio ei ole ollut tällaisessa vauhdissa 17 vuoteen.
Inflaation kiihdyttäjiksi on esitetty erityisesti kysynnän kasvusta johtuva ruuan sekä energian maailmanlaajuinen hinnannousu. Vuoden aikana elintarvikkeet ovat kallistuneet Suomessa 8,9 prosenttia sekä asuminen ja energia 6,5 prosenttia.
Tilastokeskus esitti myös selvityksen siitä, miten toukokuun 4,2 prosentin hintojen nousu jakautuu kotimaisiin vaikutuksiin sekä tuonnin vaikutuksiin.
Tulokset ovat mielenkiintoisia: 60 prosenttia inflaatiosta (2,4 prosenttiyksikköä) lähtee kotimaisista tekijöistä. Näitä ovat veronmuutokset, asumiskustannusten nousu, palkkojen nousu sekä teollisuuden ja kaupan katteiden hintakehitys. Tuonti-inflaatioksi on katsottu raaka-aineiden hintojen nousu, korkojen nousu sekä tuontitavaroiden hintamuutokset.
Inflaation kiihtymisestä on syytetty niin voimakkaasti globaaleja tekijöitä, että voisi ajatella tuontivaikutuksen olevan suurempikin.
Toki ulkoinen vaikutus inflaatioon on lisääntynyt. Ruuan ja energian ylikysyntä on lähinnä Aasian ongelma, mutta globaaleilla markkinoilla se näkyy hinnannousuna kaikkialla. Kotikonstein tähän ei voida vaikuttaa.
Edes Euroopan keskuspankki (EKP) ei pysty korkopäätöksillään estämään maailmanlaajuisten tekijöiden hintavaikutuksia. EKP:n heinäkuun alun koronnostoa onkin arvosteltu, koska sen vaikutus inflaatioon on katsottu pieneksi. Sen sijaan koronnosto hyydyttää talouksia entisestään. Kasvava korkoero EU:n ja Yhdysvaltojen välillä luo paineita valuuttakursseilla: viime viikolla euro vahvistuikin suhteessa dollariin uuteen ennätykseen. Vientiteollisuus kituu. Kohoavan koron vaikutuksia kuumilla asuntomarkkinoilla ei tarvitse edes mainita tarkemmin.
EKP pitää kynsin ja hampain kiinni alle kahden prosentin inflaatiotavoitteestaan. Harjoittaakseen uskottavaa ja ennakoitavaa rahapolitiikkaa on EKP:n koronnosto ymmärrettävä. Tämän hetkistä inflaatiota suurempi huoli EKP:llä on inflaatio-odotukset: niihin koronnosto saattaakin purra paremmin.
Jos valtaosa hintojen noususta lähtee kotimaisista syistä – todennäköisesti palkankorotuksista, on EKP:n koronnostolle perusteita. Koronnostolla nujerretaan palkkainflaatiota, jos talouden kasvun heikkeneminen ei yksin työmarkkinatilannetta rauhoita.
Yleisen inflaation nousu olisi tosiasia, jos palkansaajat saisivat neuvoteltua energian ja ruuan kallistumista vastaavat palkankorotukset ja yritykset pystyisivät siirtämään palkankorotukset ja muut kustannusnousut edelleen hintoihin.
Talouden taantuma ja kiihtyvä inflaatio – stagflaatio – on tilanne, johon on vaikea tarjota politiikkasuosituksia. Kotitalouksien ostovoimaa tulisi lisätä inflaatiota kiihdyttämättä. Hallitus onkin alkanut väläytellä veronalennuksia, vaikka ne periaatteessa lisäävät inflaation uhkaa.
Taantuman pelossa veronalennukset eivät kuitenkaan ehkä ylikuumenna taloutta. Keskustelu siitä, mitä veroja tulisi alentaa, lämpenee.
Kulutukseen kohdistuvien verojen – erityisesti ruuan arvonlisäveron ja energiaveron – alentamisen kuluttajat ottaisivat mieluusti vastaan. Alennus täytyy kuitenkin saada läpi hintoihin. Tuloveron alennus hyödyttää kotitalouksia varmimmin, mutta sen kohdentumista pidetään helposti epäoikeudenmukaisena.
Sekä Suomen hallituksen että EKP:n toimenpiteiden vaikutukset saattavat jäädä vaimeiksi. Markkinoiden globalisoituminen on edennyt niin pitkälle, että sen positiiviset ja negatiiviset käänteet koetaan kaikkialla ilman, että niihin pystytään poliittisin keinoin vaikuttamaan.
