Hyvinvointivaltion palvelupaketti

Tutustuin jokin aika sitten Helsingin Diakonissalaitoksen toimintaan. Tapasin muun muassa huumeriippuvaisia korvaushoidossa ja romanikerjäläisiä pyykinpesulla. Retken aikana tuli selväksi, että hyvinvointivaltion palvelut eivät tavoita kaikkia.

Samaan aikaan yhteiskunnan toisella laidalla uuden hallituksen palvelulinjaukset ovat herättäneet vilkasta keskustelua. Esimerkiksi päiväkotien ryhmäkoon kasvattamista on kuvattu katastrofiksi.

Julkisia palveluita useimmiten haukutaan. Palveluiden tarjonta ei ole riittävää ja laatu on kehnoa.

Elämä voi myös mennä vinoon, vaikka palveluita olisi tarjolla. Hyvinvointivaltiossa on tuotettu samaa metritavaraa kaikille. Joillekin metri palveluita on liian vähän. Toiset ottaisivat mieluummin lyhyemmän pätkän, jos saisivat sopivan.

Keskustelussa on kyselty, miten ennen on pärjätty, kun palveluita on ollut tarjolla vähemmän. Wagnerin lain mukaan julkisten palveluiden tarpeet ja laatuvaatimukset kasvavat tulotason noustessa. Kultaisen 80-luvun palvelutaso riitti silloin, mutta ei riitä enää.

Veroeurojen niukkuus vaikeuttaa ongelman ratkaisua. Työikäisen väestön vähetessä ja ikäihmisten määrän kasvaessa palveluiden rahoitus käy hankalammaksi. Kansalaisten innokkuus maksaa veroja voi myös heikentyä, jos palvelut eivät vastaa omia tarpeita eivätkä ratkaise yhteiskunnallisia ongelmia. Paketin kokoaminen tuntuu mahdottomalta, kun tarpeet kasvavat ja rahat vähenevät.

Hyvinvointivaltion palvelupaketin suunnittelussa on jatkettava hallituksen aloittamaa työtä. Ongelman ratkaisemiseksi pitää arvioida, mitä palveluita hyvinvointivaltio tarjoaa ja kenelle. Toinen mahdollinen ratkaisu on palveluiden tuottavuuden parantaminen. Tuottavuutta parantamalla samoilla euroilla saadaan enemmän palveluita. Tuottavuus ei kuitenkaan parane vain hallintoa uudistamalla. Suuremmat loikat otetaan esimerkiksi terveydenhuollon prosesseja kehittämällä.

Metritavaran tuottamisen sijaan voitaisiin myös harkita yksilöllisiä palvelupaketteja. Merkittävä osuus sosiaali- ja terveydenhuollon resursseista kohdistuu kanta-asiakkaisiin. Kanta-asiakkaat hyötyisivät, jos saisivat yhden kokonaisen palvelupaketin. Harvemmin palveluja käyttävät voisivat hoitaa asiansa verkossa pankkiasioiden tapaan.

Onko hyvinvointivaltiossa mahdollista, että palvelupaketit olisivat erilaisia mutta sopivampia?

Taloustutka on julkaistu myös Maaseudun Tulevaisuuden PTT:n taloustutka -palstalla 22.6.2015.Tutustuin jokin aika sitten Helsingin Diakonissalaitoksen toimintaan. Tapasin muun muassa huumeriippuvaisia korvaushoidossa ja romanikerjäläisiä pyykinpesulla. Retken aikana tuli selväksi, että hyvinvointivaltion palvelut eivät tavoita kaikkia.

Samaan aikaan yhteiskunnan toisella laidalla uuden hallituksen palvelulinjaukset ovat herättäneet vilkasta keskustelua. Esimerkiksi päiväkotien ryhmäkoon kasvattamista on kuvattu katastrofiksi.

Julkisia palveluita useimmiten haukutaan. Palveluiden tarjonta ei ole riittävää ja laatu on kehnoa.

Elämä voi myös mennä vinoon, vaikka palveluita olisi tarjolla. Hyvinvointivaltiossa on tuotettu samaa metritavaraa kaikille. Joillekin metri palveluita on liian vähän. Toiset ottaisivat mieluummin lyhyemmän pätkän, jos saisivat sopivan.

Keskustelussa on kyselty, miten ennen on pärjätty, kun palveluita on ollut tarjolla vähemmän. Wagnerin lain mukaan julkisten palveluiden tarpeet ja laatuvaatimukset kasvavat tulotason noustessa. Kultaisen 80-luvun palvelutaso riitti silloin, mutta ei riitä enää.

Veroeurojen niukkuus vaikeuttaa ongelman ratkaisua. Työikäisen väestön vähetessä ja ikäihmisten määrän kasvaessa palveluiden rahoitus käy hankalammaksi. Kansalaisten innokkuus maksaa veroja voi myös heikentyä, jos palvelut eivät vastaa omia tarpeita eivätkä ratkaise yhteiskunnallisia ongelmia. Paketin kokoaminen tuntuu mahdottomalta, kun tarpeet kasvavat ja rahat vähenevät.

Hyvinvointivaltion palvelupaketin suunnittelussa on jatkettava hallituksen aloittamaa työtä. Ongelman ratkaisemiseksi pitää arvioida, mitä palveluita hyvinvointivaltio tarjoaa ja kenelle. Toinen mahdollinen ratkaisu on palveluiden tuottavuuden parantaminen. Tuottavuutta parantamalla samoilla euroilla saadaan enemmän palveluita. Tuottavuus ei kuitenkaan parane vain hallintoa uudistamalla. Suuremmat loikat otetaan esimerkiksi terveydenhuollon prosesseja kehittämällä.

Metritavaran tuottamisen sijaan voitaisiin myös harkita yksilöllisiä palvelupaketteja. Merkittävä osuus sosiaali- ja terveydenhuollon resursseista kohdistuu kanta-asiakkaisiin. Kanta-asiakkaat hyötyisivät, jos saisivat yhden kokonaisen palvelupaketin. Harvemmin palveluja käyttävät voisivat hoitaa asiansa verkossa pankkiasioiden tapaan.

Onko hyvinvointivaltiossa mahdollista, että palvelupaketit olisivat erilaisia mutta sopivampia?

Taloustutka on julkaistu myös Maaseudun Tulevaisuuden PTT:n taloustutka -palstalla 22.6.2015.Tutustuin jokin aika sitten Helsingin Diakonissalaitoksen toimintaan. Tapasin muun muassa huumeriippuvaisia korvaushoidossa ja romanikerjäläisiä pyykinpesulla. Retken aikana tuli selväksi, että hyvinvointivaltion palvelut eivät tavoita kaikkia.

Samaan aikaan yhteiskunnan toisella laidalla uuden hallituksen palvelulinjaukset ovat herättäneet vilkasta keskustelua. Esimerkiksi päiväkotien ryhmäkoon kasvattamista on kuvattu katastrofiksi.

Julkisia palveluita useimmiten haukutaan. Palveluiden tarjonta ei ole riittävää ja laatu on kehnoa.

Elämä voi myös mennä vinoon, vaikka palveluita olisi tarjolla. Hyvinvointivaltiossa on tuotettu samaa metritavaraa kaikille. Joillekin metri palveluita on liian vähän. Toiset ottaisivat mieluummin lyhyemmän pätkän, jos saisivat sopivan.

Keskustelussa on kyselty, miten ennen on pärjätty, kun palveluita on ollut tarjolla vähemmän. Wagnerin lain mukaan julkisten palveluiden tarpeet ja laatuvaatimukset kasvavat tulotason noustessa. Kultaisen 80-luvun palvelutaso riitti silloin, mutta ei riitä enää.

Veroeurojen niukkuus vaikeuttaa ongelman ratkaisua. Työikäisen väestön vähetessä ja ikäihmisten määrän kasvaessa palveluiden rahoitus käy hankalammaksi. Kansalaisten innokkuus maksaa veroja voi myös heikentyä, jos palvelut eivät vastaa omia tarpeita eivätkä ratkaise yhteiskunnallisia ongelmia. Paketin kokoaminen tuntuu mahdottomalta, kun tarpeet kasvavat ja rahat vähenevät.

Hyvinvointivaltion palvelupaketin suunnittelussa on jatkettava hallituksen aloittamaa työtä. Ongelman ratkaisemiseksi pitää arvioida, mitä palveluita hyvinvointivaltio tarjoaa ja kenelle. Toinen mahdollinen ratkaisu on palveluiden tuottavuuden parantaminen. Tuottavuutta parantamalla samoilla euroilla saadaan enemmän palveluita. Tuottavuus ei kuitenkaan parane vain hallintoa uudistamalla. Suuremmat loikat otetaan esimerkiksi terveydenhuollon prosesseja kehittämällä.

Metritavaran tuottamisen sijaan voitaisiin myös harkita yksilöllisiä palvelupaketteja. Merkittävä osuus sosiaali- ja terveydenhuollon resursseista kohdistuu kanta-asiakkaisiin. Kanta-asiakkaat hyötyisivät, jos saisivat yhden kokonaisen palvelupaketin. Harvemmin palveluja käyttävät voisivat hoitaa asiansa verkossa pankkiasioiden tapaan.

Onko hyvinvointivaltiossa mahdollista, että palvelupaketit olisivat erilaisia mutta sopivampia?

Taloustutka on julkaistu myös Maaseudun Tulevaisuuden PTT:n taloustutka -palstalla 22.6.2015.