- Blogit
Olen lukenut hämmennyksen vallassa lehtijuttuja suomalaisista työikäisistä, jotka päättävät jättäytyä työelämän ulkopuolelle. Ahdistusta minussa ovat herättäneet tarinat nuorista, jotka jäävät peruskoulun jälkeen sosiaaliturvan varaan, koska työnteko ja koulutus eivät kiinnosta.
Yhteiskunnallisessa keskustelussa on noussut esiin mielipiteitä, joiden mukaan yhteiskunnan pitäisi tarjota toimeentulo kaikille ja mahdollistaa erilainen itsensä toteuttaminen. Hei hetkinen, eihän tämän nyt näin pitänyt mennä!
Hyvinvointivaltion tarkoituksena ei ole elättää kaikkia vaan huolehtia niistä, jotka eivät pysty itse huolehtimaan itsestään, esimerkiksi sairauden kohdatessa. Sen lisäksi yhteiskunta tarjoaa monenlaisia julkisia palveluita, jotka ovat kaikkien käytettävissä.
Olen synkistellyt, että hyvinvointivaltio on tullut tiensä päähän, koska sosiaaliturvan varassa eläminen on yhtäkkiä muuttunut leppoisaksi mahdollisuudeksi. Opettaako hyvinvointivaltio kansalaisia joutenoloon? Hyvinvointivaltion rahoittaminen on mahdotonta, jos suuri osa työikäisistä ei ole mukana työelämässä.
VATT:n ylijohtaja Juhana Vartiainen on pitänyt keskustelussa esillä Ruotsissa toteutettuja toimenpiteitä, joilla on
pyritty lisäämään työn tarjontaa. Vartiainen on kuvannut, että hyvinvointivaltiossa vapaa-ajan hinta on yksilölle pienempi kuin yhteiskunnalle. Jos työikäinen lopettaa työnteon, hänen ansionsa laskevat mutta vain maltillisesti, koska yhteiskunta turvaa hänen toimeentulonsa. Sen sijaan yhteiskunnan näkökulmasta muutos on suurempi, koska henkilö ei enää tuo euroja yhteiseen kassaan vaan kuluttaa niitä.
Hyvinvointivaltio on mielenkiintoinen systeemi, koska se voi näyttää toisaalta individualistiselta ja toisaalta yhteisölliseltä järjestelmältä. Eteläeurooppalaiset saattavat nähdä hyvinvointivaltion kylmänä ja individualistisena, koska yhteiskunta on ottanut perheen ja suvun paikan. Amerikkalaisesta heikon sosiaaliturvan näkökulmasta hyvinvointivaltio voi sen sijaan näyttää yhteisölliseltä, koska minun tienaamillani rahoilla kustannetaan
jonkun muun saamat palvelut ja tulonsiirrot.
Hyvinvointivaltion säilyttäminen edellyttää yhteisvastuuta.
Hyvinvointivaltion rahoittamiseen tarvitaan jokaisen työpanosta, vaikka kotona loikoileminen vaikuttaisikin omasta näkökulmasta paremmalta vaihtoehdolta.
Blogi on julkaistu myös Maaseudun Tulevaisuuden PTT:n taloustutka -palstalla 13.5.2013
