- Blogit
- Metsä
Kirjoittaja on PTT:n vanhempi metsäekonomisti
Urheilussa yksi valmentajan keskeinen tavoite on tehdä itsestään tarpeeton. Urheilija tulisi ohjata kuuntelemaan kehoaan, ja asettamaan harjoitusmäärät ja tavoitteet oikealle tasolle. Tätä itseohjautuvuutta korostettiin ainakin 90-luvulla yleisurheilussa. Ei niinkään valmentajille vaan urheilijoille, jotta nämä ymmärtäisivät valmentajan olevan ulkopuolinen tulkitsija urheilijan tilanteesta. Se ei ole helppoa, mutta kuitenkin urheilijalla itsellään on paras mahdollisuus tuntea esimerkiksi liiallinen rasitus tai harjoitusmäärät.
Metsänhoidossa Kemera-tuet puuntuotannon edistämiseen ovat eräänlainen valmentaja, joka ohjaa metsänomistajia puuntuotannon tavoitteiden saavuttamiseksi. Kemera-tuki yhdistynee useimmilla metsänomistajalla taimikon ja nuoren metsän hoidon tukemiseen, joka on myös ollut rahallisesti merkittävin Kemeran tukimuoto.
Kemeraa ollaan uudistamassa. METKA-työryhmä on valmistellut uudistusta, ja muistiossaan se ehdottaa jatkoa taimikon ja nuoren metsän hoidon tukemiselle. Kuitenkin tukea ehdotetaan muutettavaksi oikean suuntaisesti, kohti metsänomistajien itseohjautuvuutta. Vaatimukset tuella poistettavasta puustosta kumottaisiin ja tuen saamiseksi arvioitaisiin vain lopputulosta. Eli annetaan metsänomistajille vapaus itseohjautuvasti tuottaa hyväksi katsottu taimikko. Samoin tukiehtoihin kuuluvia puuston runkolukurajoja yksinkertaistetaan ja tuen määrää muutettaisiin pelkästään hehtaariperusteiseksi. Näin annetaan metsänomistajille lisää vapauksia, mutta myös kannustetaan ja ylläpidetään toimien omaehtoista arviointia.
Puuntuotannon edistäminen on metsänomistajan kannalta investointi, kuten harjoittelu urheilussa, jonka mitaleista pääsee nauttimaan myöhemmin. Näiden mitalien tavoittelun pitäisi olla myös puuntuotannon osalta selkeämmin taimikon ja nuoren metsän hoidon motivaattori sen sijaan, että valtion kannustejärjestelmä motivoi investointiin. Tähän voisi soveltua paremmin neuvonnan menetelmät, joilla voidaan osoittaa toimien tarpeellisuus, kannattavuus ja konkretisoida tulevia hyötyjä.
Metsänomistajat kohtaavat yhä enemmän yhteiskunnan, järjestöjen ja kuluttajien vaatimuksia metsänhoitoon liittyen. Nämä ovat enemmän joukkueurheilumaisia piirteitä, jossa yksilön on joustettava yhteisen edun nimissä. Silloin valmentajien on syytä toimia motivaattoreina edistämään yksilöiden uhrauksia, kuten metsänhoidon tapauksessa tuet monimuotoisuuden lisäämiseksi.
Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 5.5.
