- Blogit
Maaseudun Tulevaisuus / PTT:n taloustutka 3.5.2010
Viime talvena ja tämän kevään aikana luonto on jälleen näyttänyt oman mahtavuutensa; kylmä ja erittäin runsasluminen talvi, tuhoisat maanjäristykset Haitilla ja Kiinassa sekä viimeisimpänä lähes koko lentoliikenteen seisauttanut tulivuorenpurkaus Islannissa. Nämä luonnonvoimien aiheuttamat ilmiöt ovat koskettaneet suomalaisia vaihtelevissa määrin. Tapahtumat ovat olleet yllättäviä, eikä niihin ole pystytty varautumaan. Hetkellisesti elämä on tuntunut jopa kaoottiselta, mutta ei ole mennyt kauaakaan, kun elämä on taas palautunut uomilleen.
Luonnonvoima, joka lähivuosina tulee koskettamaan Suomea ja useaa muutakin maata on vanheneminen. Väestön vanheneminen ei ole äkillinen ilmiö, eikä se hetkessä palaudu ennalleen, vaan se on uusi normaalitila. Suomessa suurien ikäluokkien ikääntyessä vanhusten määrä alkaa lisääntyä ja samalla työikäisen väestön osuus vähenee. Tilastokeskuksen ennusteiden mukaan yli 80-vuotiaiden osuus väestöstä nousee vuosien 2010 ja 2040 välillä 4,8 prosentista 11,2 prosenttiin.
Vaikka ihmiset elävät nykyään vanhemmiksi ja heidän terveydentilansa on parantunut, ei ainakaan vielä ole keksitty keinoa, jolla vanheneminen pystyttäisiin estämään. Vanheneminen on iän mukanaan tuoma biologinen välttämättömyys ja niin kuin sanotaan, vanhuus ei tule yksin.
Vanheneminen on yksilöllistä, mutta 80. ikävuoden jälkeen vanhuudenvaivat alkavat selvästi voimistua ja hoivan tarve lisääntyy. Henkilön toimintakyvyn heiketessä hän ei enää selviydy päivittäisistä toimista ilman apua. Kun pelkkä kotona annettava apu ei riitä, siirtyy henkilö usein asumaan palvelutaloon. Tällaiset palvelut ovat hyvin kalliita, eikä monilla vanhuksilla ole varaa ostaa palveluita, joita he tarvitsisivat julkisten palveluiden lisäksi.
Koska julkisella taloudella ei tällä hetkelläkään ole juuri liikaa varoja ohjattavaksi vanhusten hoivaan niin, miten käy tulevaisuudessa, kun hoivamenojen kasvulle on entistä kovempi paine.
Tähän asti vanhusten hoiva on rahoitettu verovaroin. Tulevaisuudessa työtä tekevän väestön osuus on pienempi kuin nykyään, joten verokertymä tulee olemaan pienempi nykyisillä veroprosenteilla.
Toisaalta taas, koska vanhusten osuus lisääntyy, on hoivapalveluille tulevaisuudessa suurempi tarve. Lisäksi vaikean talouden taantuman jälkeen valtiolla on kovat paineet saada valtiontalouden alijäämä purettua, mikä omalta osaltaan vaikeuttaa hoivamenojen kasvattamista.
Nykyisen kaltainen täysin verorahoitteinen hoivajärjestelmä todennäköisesti siis muodostuisi veronmaksajille ja valtiolle liian raskaaksi. Hoivapalveluiden rahoitusta täytyykin lähteä kehittämään niin, että vanhuksille pystytään takaamaan riittävät hoivapalvelut myös tulevaisuudessa kohtuullisin kustannuksin.
Julkisen hoivan rahoituksen kehittäminen on yksi vaihtoehto vastaamaan hoivan rahoitusongelmiin. Järjestelmän täytyisi olla sellainen, että kansalaisilta oikeudenmukaisesti kerätyin varoin pystyttäisiin järjestämään riittävä ja laadukas hoiva vanhuksille.
Toinen vaihtoehto on yksityinen varautuminen. Jo 2000-luvun alussa pohdittiin hoivavakuutuksen mahdollisuutta osana hoivapalveluiden rahoitusta, mutta tuolloin esitys ei saanut kovinkaan positiivista vastaanottoa. Hoivavakuutus täydentäisi verorahoitteista julkista järjestelmää ja korvaisi sellaisia vanhuuden aiheuttaman hoivatarpeen kustannuksia, jotka eivät kuulu julkisen sektorin palvelutarjonnan piiriin.
Väestön ikääntymisen aiheuttaman hoivamenojen kasvun ongelman ratkaiseminen ei ole helppoa eikä yksinkertaista, koska monimutkaisen ja monitahoisen terveys- ja sosiaalijärjestelmän muuttaminen ei ole ongelmatonta.
Ratkaisut toteutettavista keinoista on kuitenkin tehtävä nyt, sillä asialla alkaa pikku hiljaa olla kiire.
Veera Laiho
