- Blogit
Metsähallituksen johtoa ei käy kateeksi. Valtion metsille asetettujen moninaisten tavoitteiden yhteensovittaminen ei ole yksinkertaista – ei vaikka olisi monitavoitteisen metsäsuunnittelun parhaita ammattilaisia. Suojelukiistat pohjoisen metsissä tuntuvat jo jokapäiväisiltä. Nyt mietitään, miten saada matkailu ja metsätalous sopimaan samoille alueille.
Metsähallitukseen kohdistuvat muuttuvat vaatimukset kuvaavat myös koko metsäsektoriin kohdistuvia vaatimuksia. Satunnaisen turistin lisäksi myös tavallinen suomalainen arvostaa metsien muitakin käyttömuotoja kuin raakapuuntuotantoa. Metsien käyttöä virkistykseen, maisema-arvoja ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä pidetään tärkeinä. Monille metsänomistajillekin nämä arvot ovat varsin tärkeitä, vaikka eivät kaikkein keskeisimpiä olisikaan.
Metsäpolitiikassa puheet metsän virkistysarvojen tärkeydestä tai maisema-arvoista kuulostavat edelleen pakolliselta sanahelinältä. Yksi syy tähän on se, että arvostuksesta huolimatta monilla näistä hyödyistä ei ole ollut mitään markkinoilla määräytyvää hintaa. Kauniin maiseman tuottaminen ei ole kovinkaan kannattavaa bisnestä.
Näin ei välttämättä tarvitse olla. Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelman kokeiluvaihe on jo osoittanut, että suojelu voi olla taloudellisesti kannattava vaihtoehto niille metsänomistajille, jotka sitä pitävät tärkeänä. Samalla tavalla myös maisema-arvoilla on taloudellista merkitystä, jos maiseman käyttäjä korvaa metsänomistajalle maisema-arvojen tuottamisesta aiheutuneet kustannukset.
Lapin matkailukeskuksissa yrittäjät ovat tarjoutuneet maksamaan Metsähallitukselle hakkuiden lykkäämisestä niillä alueilla, joilla turistit liikkuvat. Vastaavalla tavalla metsänomistajien ja metsänkäyttäjien tavoitteet voivat mennä ristiin kaupunkien lähimetsissä. Eivätkä kesämökkiläiset ole useinkaan innostuneita avohakkuista takapihoillaan. Monet olisivat halukkaita käymään kauppaa maisema-arvoilla – maksamaan metsänomistajalle korvauksia levennetystä suojavyöhykkeestä, hakkuiden viivästyttämisestä tai maisemahakkuista.
Suomessa puun tuotanto teollisuudelle tuskin tulee menettämään asemaansa tärkeimpänä metsänkäyttömuotona. Jos hyvin käy, tulevaisuudessa kuitenkin metsän muistakin arvoista kuin puusta voi olla omistajalleen taloudellista hyötyä. Maisema- ja luonnonarvokaupan lisäksi metsänomistaja voi kenties osallistua myös ilmastonmuutoksen hillitsemiseen pidentämällä korvausta vastaan metsänsä kiertoaikaa.
Perusedellytys uusien markkinoiden syntymiselle on sama kuin yleensäkin markkinataloudessa – pelkkä kysyntä ei riitä vaan arvojen tuottamisen on oltava myös metsänomistajalle taloudellisesti houkuttelevaa. Kysyntä ja tarjonta kohtaavat, kun hinta tyydyttää kaupan molempia osapuolia.
matleena.kniivila (at) ptt.fi
