Hiilen kompensaatiomarkkinat kehityksen kynnyksellä

Vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden kestävän kasvun turvaamiseksi tarvitaan yhteistyötä ja tutkimustietoa. Luottamuksen rakentaminen toimijoiden välille ja yhteisten pelisääntöjen muodostaminen ovat avainasemassa markkinoiden tehokkaalle toiminnalle, kirjoittaa Anni Järvinen blogissaan.

​​​​

Hiilineutraaliudesta on tullut poliittisen päätöksenteon teema, joka esiintyy arkipäiväisessä elämässä esimerkiksi kuluttajien valinnoissa tai yritysten vastuullisuustavoitteissa. Hiilineutraaliuteen tai hiilijalanjäljen pienentämiseen pyritään muun muassa kompensoimalla omasta kulutuksesta tai tuotannosta aiheutuvia päästöjä. Käytännössä päästöjen kompensointi tarkoittaa sitä, että omasta toiminnasta aiheutunutta hiilipäästöä vastaava määrä hiiltä sidotaan toisaalla. Kannattavinta hiilensidonta on toteuttaa siellä, missä se on kustannustehokkainta.

Kompensaatiomarkkinoiden kehityksellä on tärkeä rooli valtion ilmastopolitiikan tavoitteiden tukena. 

Yksityisen sektorin kompensaatiohankkeiden lisääntyessä on päästöjään kompensoivilla yhä enemmän valinnanvaraa, millaiseen hankkeeseen he haluavat sijoittaa. Maankäyttösektorilla on potentiaalia tehokkaaseen hiilinielujen lisäämiseen, sillä maa- ja metsätaloudessa voidaan samanaikaisesti sekä vähentää päästöjä että tehostaa hiilensidontaa esimerkiksi turvepeltoja metsittämällä.

Päästöjen kompensointi ei yksinään ole ratkaisu ilmastonmuutoksen hidastamiseen, mutta se toimii työkaluna kohti ilmastotavoitteita. Ensisijaisesti toiminnassa tulisi pyrkiä päästöjen välttämiseen ja vähentämiseen. Vasta sen jälkeen mietitään, miten jäljelle jääviä päästöjä joko osittain tai kokonaisuudessaan kompensoidaan.

Markkinoiden rakenteet ovat vielä kehitysvaiheessa ja kehitystä hidastaa esimerkiksi hyvän kompensaation kriteerien täyttyminen hankkeissa: Miten voidaan varmistua, että kompensaatio on lisäistä, eli hiilensidontaa ei tapahtuisi ilman hanketta, eikä hankkeen toteutus aiheuta ilmastohaittaa? Tapahtuuko samalla kaksoislaskentaa, eli luetaanko kasvanut hiilinielu useamman toimijan hyväksi?

Keväällä PTT:llä pyörähti käyntiin KolKom-hanke, jossa tarkastellaan maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman ja hiilikompensaatioiden vuorovaikutusta sekä arvioidaan kompensaatiomarkkinoiden kehityspolkuja ja niiden vaikutuksia esimerkiksi metsäalan ja ruuantuotannon arvoketjuihin. Tutkimus tukee kehittyviä hiilikorvaus- ja kauppajärjestelmiä laajentamalla poliittisen ja taloudellisen ohjauksen tietopohjaa.

Vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden kestävän kasvun turvaamiseksi tarvitaan yhteistyötä ja tutkimustietoa. Luottamuksen rakentaminen toimijoiden välille ja yhteisten pelisääntöjen muodostaminen ovat avainasemassa markkinoiden tehokkaalle toiminnalle. Oikeilla ohjauskeinoilla kompensaatiomarkkinoiden todellinen nousu siivilleen on vielä edessäpäin.

Kirjoittaja on metsätieteiden maisteriopiskelija ja tutkimusharjoittelija Kolkom-hankkeessa metsä- ja ympäristötalouden tutkimusryhmässä PTT:llä. 

Kolkom-hanke on osa maa- ja metsätalousministeriön keväällä 2020 käynnistämää maankäyttösektorin Hiilestä kiinni -ilmastotoimenpidekokonaisuutta. Toimenpiteillä pyritään vähentämään maa- ja metsätalouden ja muun maankäytön kasvihuonekaasupäästöjä ja vahvistamaan hiilinieluja ja -varastoja. Lisää toimenpidekokonaisuudesta täällä: mmm.fi/maankayttosektorin-ilmastosuunnitelma