”Globalisaation siunaus”, Kalle Laaksonen, 22.10.2007

                                               MAASEUDUN TULEVAISUUS/PTT:N TALOUSTUTKA

Globalisaatio on monelle kirosana. Monet vastustavat sitä kiihkeästi, monet pelkäävät, jotkut voivat ihastella, mutta useimmat tyytyvät tapahtuneeseen. Poliitikotkin ovat olleet ahkerasti asialla.

Vanhasen ensimmäinen hallitus teetti useampia selvityksiä siitä, miten Suomi globalisaation voimistumisesta selviää. Eniten pelätään Suomen talouden kilpailukyvyn heikkenemistä ja työpaikkojen katoamista kaukomaille. Globalisaatio sekä ilmaston lämpeneminen käyvät selityksiksi tai syyllisiksi kohta kaikkeen mitä tapahtuu.

Keskustelussa ovat jääneet vähemmälle globalisaation eli tuotannon kansainvälistymisen hyvät seuraukset, jopa eräänlainen siunaus, joka näkyy jokaisen arkipäivässä. Talouspolitiikan suuria ongelmia on yleensä hintojen nousun, inflaation kurissa pitäminen.

Hintojen nousu on ollut viime vuosina hitaampaa kuin olisi voinut hyvän talouskasvun oloissa olettaa. Jopa nykyisten korkeiden öljyhintojen aikana inflaatio on ollut hyvin maltillista. Inflaatiosta ei moneen vuoteen ole edes juuri keskusteltu. Alhainen inflaatio merkitsee alhaisia lainan korkoja, mistä on monelle hyötyä.

Hintojen nousua hillitsi kuluneen vuosikymmenen aikana kaksi vallankumouksellista tekijää. Maailmanmarkkinoille on tulvinut yhä enemmän tuotteita Kiinasta, Intiasta ja muista Aasian nopean talouskasvun maista. Toinen tekijä on informaatioteknologian nopea läpimurto. Kännykät ja internetit ovat jo yli parin miljardin ihmisen ulottuvilla.

Kiinan ja muiden Aasian maiden työntekijöiden palkkataso on vielä paljon alempi kuin perinteisten teollisuusmaiden. Kilpailu kansainvälisessä kaupassa on siten dramaattisesti kiristynyt.

Niinpä monien tuotteiden, esimerkiksi vaatteiden, viihde-elektroniikan ja kodinkoneiden, hinnat ovat nyt halvempia kuin muutama vuosi sitten. Kiinasta tuotujen tavaroiden hintojen laskua on voimistanut vielä se, että Kiinan valuutta, juan, on devalvoitunut 30–40 prosenttia euroon nähden.

Tuontituotteiden halpuus ei hillitse vain inflaatiota vaan myös lisää suomalaisten kulutusmahdollisuuksia. Monet käyttötavarat voi ostaa entistä halvemmalla. Näin tavalliset kuluttajatkin ja kotitaloudet hyötyvät globalisaatiosta.

Tuotteiden halventuessa muutkin kulutusmahdollisuudet kasvavat. Ihmisillä on nyt varaa ostaa myös kotimaasta erilaisia palveluja ravintoloista ja kulttuuripalveluista vapaa-ajan- ja lomanviettopaikkoihin, tulevaisuudessa yhä enemmän myös hoivapalveluja. Niinpä kansantalouden kokonaistyöllisyys paranee, vaikka tavaratuotannosta siirtyy työpaikkoja ulkomaille.

Kesän 2007 työllisyyslukujen perusteella voi nähdä, että tällä hetkellä useampi suomalainen on ansiotyössä kuin koskaan. Kesällä työllisyys oli jo lähes 2,6 miljoonaa, kun 1990-luvun laman pohjalla käytiin niukasti yli kahden miljoonan työpaikan tasolla. Tämä on osaltaan globalisaation siunaus. Vaikka työpaikkoja voi hävitä tavaratuotannosta, koko työllisyys paranee.

kalle.laaksonen@ptt.fi