”EU:n maatalouspolitiikka ei näytä juurikaan uudistuvan” Kyösti Arovuori

                                   Maaseudun Tulevaisuus / PTT:n taloustutka 10.1.2011

Euroopan komissio julkisti marraskuun lopulla ensimmäisen virallisen kommunikaation maatalouspolitiikan uudistamisesta. Paperia odotettiin suurella mielenkiinnolla, mutta siitä on vaikea löytää mitään täysin uutta tai mullistavaa.

Komission näkemyksen voi tiivistää siten, että maatalouspolitiikka ja sen rahoitus tullaan EU:ssa hoitamaan yhteisesti myös vuoden 2013 jälkeen.

Tuet jakautuvat jatkossakin EU:n budjetista kokonaan rahoitettavaan CAP-tukeen sekä kunkin jäsenmaan osarahoittamiin luonnonhaittakorvaukseen ja erilliseen ympäristötukijärjestelmään.

Eri jäsenmaiden välistä tukijakaumaa tullaan tasoittamaan maltillisesti ja suorien tukien tukiehtoihin lisätään ympäristötekijöihin kohdistuvia elementtejä. Myös joidenkin tuotantoon sidottujen tukien maksaminen olisi ehdotuksen mukaan mahdollista jatkossakin.

Maatalouspolitiikan nousevina haasteina mainitaan ruokaturvan ylläpitäminen, ympäristönsuojelu ja ilmastotekijät sekä alueellisen tasapainon säilyttäminen. Tältä pohjalta uudistuksen tavoitteeksi on asetettu kaikille sopivasti elinvoimaisen elintarviketuotannon ylläpitäminen, luonnonvarojen kestävän käytön edistäminen sekä tasapainoinen alueellinen kehitys.

Haasteisiin ja tavoitteisiin pyritään vastaamaan suorilla tuilla, markkinatoimenpiteillä ja maaseudun kehittämiseen kohdistetuilla toimenpiteillä. Erikseen mainitaan muun muassa tukien kohdentaminen paremmin aktiiviviljelijöille, pienviljelijöille kohdistettu tukijärjestelmä sekä paremmin toimiva ruokaketju.

Hajamainintoja on myös markkinasuuntautuneisuudesta, kilpailukyvystä ja riskien hallinnasta.

Hyviä huomioita kaikki, joskin ne kaikki tuntuvat kovin tutuilta.

Tiedonannon lopussa esitetään kolme politiikkalinjausta, joiden pohjalta valmistelua jatketaan. Ensimmäisessä vaihtoehdon mukaan nykyistä politiikkaa hienosäädetään siten, että suorien tukien jakautumiseen kohdistunut kritiikki saadaan vaimennettua.

Toisessa vaihtoehdossa esitetään suorien tukien nykyistä tarkempaa kohdentamista paremmin eri jäsenmaiden tarpeita vastaaviksi.

Kolmannessa vaihtoehdossa tilatukijärjestelmä ja markkinatoimenpiteet ajettaisiin alas ja maatalouspolitiikka kohdistettaisiin suoraan ympäristötekijöihin, ilmastonmuutoksen torjumiseen ja maaseudun kehittämiseen tähtääviin toimenpiteisiin.

Komission tiedonanto tiivistää maatalouspolitiikan tulevaisuuden haasteet ja tavoitteet melko kattavasti. Ihan kiva. Siitä ei kuitenkaan selviä, miten haasteisiin ja tavoitteisiin pystytään vastaamaan minkään esitetyn vaihtoehdon kautta. Kun myös maatalouspolitiikan kokonaisrahoituksen taso on auki, ei tiedonannosta jää käteen kovinkaan paljon.

Tiedonannon ympäripyöreyden perusteella vuoden 2013 uudistus näyttää jäävän hienosäädöksi. Tämä miellyttäisi varmasti Suomessakin monia, mutta EU:n ja lopulta Suomenkaan etujen mukaista se ei olisi.

Pelkästään hienosäädöllä tukea ei saada jatkossakaan kohdistettua sinne, missä sitä eniten tarvitaan.

Kyösti Arovuori