- Blogit
Yhdysvaltalainen maatalousjätti Monsanto ilmoitti heinäkuussa vetävänsä Euroopan unionista kaikki geenimuunneltujen kasvien viljelyn sallimista koskevat hakemuksensa. Yhtiössä kypsyttiin EU:n ja sen jäsenmaiden sitkeään geenimuuntelun vastustukseen.
Uutinen on periaatteellisesti iso. Silti se ei edes heinäkuun hiljaisessa uutiskesässä saanut valtamediaa tarttumaan aiheeseen. Jos uutinen olisi ollut se, että Monsanto sai luvan gmo-kasvien viljelyyn EU:ssa, olisi Suomessakin nostettu iso äläkkä.
Vetäytyminen ei tullut puskista. Taustalla on jo neljä vuotta sitten tehty päätös siitä, että EU:n alueella Monsanto keskittyy jatkossa tavanomaisten viljelykasvien siemeniin. Yhtiö halusi lisäksi turvata mahdollisuuden tuoda jatkossakin geenimuunneltuja kasveja sisältävää rehua EU:n sisämarkkinoille. Käytännössä Monsanto haluaa lisätä etenkin Brasiliassa ja Argentiinassa kasvatetun gmo-soijan tuontia.
Monsanton vetäytymisen taustalla oleva laaja periaatteellinen vastustus ei tarkoita, että Euroopan unioni luopuisi gmo:sta. Geenimuunneltujen rehujen tuonti ja käyttö on EU:ssa sallittua.
Muuntogeenistä soijaa sisältävien valkuaisrehujen käyttäminen on arkipäivää. Näin on jo pelkästään siitä syystä, että maailmalla liikkuvasta soijasta selkeästi suurin osa on geenimuunneltua. Tämä näkyy myös hinnassa. Perinteisen soijan hinta on maailmalla arviolta 50 dollaria tonnilta korkeampi.
Suhtautumisesta geenimuunteluun puuttuu logiikka. Euroopan unionin maataloustuotantoa on mahdoton brändätä gmo-vapaaksi, kun lihan- ja maidontuotanto perustuu Etelä-Amerikassa tuotettuun geenimuunneltuun soijaan. Edes suomalaista maataloustuotantoa ei voi brändätä gmo-vapaaksi, kun tuontivalkuaiseen perustuva lihan- ja maidontuotanto on jatkossa entistäkin riippuvaisempi gmo-soijasta.
EU:n maataloustuotanto tarvitsee gmo:ta. Tämän vuoksi geenimuunneltujen lajikkeiden viljelyn salliminen EU:ssa olisi järkevää. Viljelyn salliminen mahdollistaisi sen, että lajikkeita kehitettäisiin EU:ssa vallitsevien olosuhteiden ja tarpeiden mukaan. EU:n vastustuksen seurauksena lajikkeita kehitetään jatkossakin muiden tarpeiden mukaan. Vaarana on, että EU on jatkossa entistäkin riippuvaisempi muualla tuotetuista valkuaisrehuista.
Blogi on julkaistu myös Maaseudun Tulevaisuuden PTT:n taloustutka -palstalla 12.8.2013.
