- Blogit
MAASEUDUN TULEVAISUUS / PTT:N TALOUSTUTKA 19.3.2012
Kilpailuvirasto julkaisi vuoden alussa selvityksen
päivittäistavarakaupan ostajavoimasta. Selvityksen mukaan kauppa hyödyntää
vahvaa asemaansa suhteessa tavarantoimittajiin useilla sellaisilla tavoilla,
joita voidaan pitää terveen ja toimivan kilpailun kannalta vähintäänkin
kyseenalaisina. Selvityksessä tehtiin muun muassa seuraavanlaisia
huomioita.
Kaupan ja tavarantoimittajan väliset hinnat saatetaan sitoa
pitkiksi ajoiksi, jopa yli tavallisen hinnoittelujakson. Kaupan vastareaktio
tavarantoimittajan hinnannostoyrityksille saattaa olla uhka valikoimasta
poistamiseen. Kauppa saattaa vaatia myös erilaisia lisäpalveluita tai
toistuvasti painostaa tavarantoimittajaa muuttamaan ehtoja neuvottelujen aikana
tai neuvottelujen jo päätyttyä.
Erityisesti leipomotuotteissa riski
myymättä jääneistä tuotteista siirretään yleisesti tavarantoimittajille
hyvitysten tai takaisinostovaatimusten muodossa.
Kaupan vahvan aseman
ilmentymä on kuitenkin erityisesti markkinointiraha. Markkinointirahan
tarkoituksena nähdään usein hyllytilan kilpailuttaminen. Kaupan mukaan
markkinointirahan painoarvo tuotteen valikoimiin pääsyssä on kuitenkin erittäin
pieni. Markkinointirahan voidaankin näin ollen katsoa olevan vain tulonsiirto
tavarantoimittajilta kaupalle. Vastikkeettoman markkinointirahan osuus Suomen
päivittäistavarakaupan markkinoilla on merkittävä. Vastikkeeton markkinointiraha
on omiaan nostamaan tuotteiden hintoja, koska tavarantoimittajat pyrkivät
siirtämään kustannukset hintoihin. Erityisen haitallisesti käytäntö vaikuttaa
uusien yritysten markkinoille pääsyyn ja sitä kautta koko alan
kilpailutilanteeseen.
Kauppa on enenevässä määrin ottanut itse
hoitaakseen valikoimanhallinnan. Jos tavarantoimittaja haluaa vaikuttaa
tuotteidensa saamaan hyllytilan paikkaan tai sen määrään, tapahtuu se maksuilla
tai kaupalle myönnettävillä alennuksilla.
Kaupan vaikutusvallan
kasvattaminen valikoimapäätöksissä johtuu muun muassa halusta turvata kaupan
omien tuotemerkkien asema. Kaupan omien tuotemerkkien määrän kasvu toisaalta
hyödyttää kuluttajia, koska se laajentaa tuotevalikoimaa ja alentaa hintoja.
Ongelmia saattaa kuitenkin ilmetä pidemmällä aikavälillä, koska kauppa
jälleenmyyjänä hallitsee sekä omien tuotemerkkiensä että merkkituotteiden
valikoimapäätöksiä, hyllyttämistä ja hinnoittelua. Valmistuttamalla tuotteita
omien tuotemerkkien nimissä kaupan on mahdollista saada selville tietyn tuotteen
tarkka kulurakenne. Tätä tietoa kauppa voi käyttää hyväkseen neuvotellessaan
merkkituotteiden valmistajien kanssa. Kauppa myös hinnoittelee merkkituotteet
varsin usein omia tuotemerkkejään kalliimmiksi. Merkkituotteita on lisäksi
poistunut valikoimista kaupan omien tuotemerkkien tieltä. Voidaankin todeta,
että kaupan omat tuotemerkit eivät välttämättä kilpaile merkkituotteiden kanssa
kilpailuneutraalilla tavalla.
Selvityksessä havaitut kaupan ja
tavarantoimittajien väliset käytännöt ovat kilpailulain soveltamisen kannalta
niin sanotulla harmaalla alueella. Vaikka yksiselitteisesti kiellettyjä tai
vakavia kilpailunrajoituksia ei selvityksessä havaittu, kaupan alan menettelyjä
koskeville jatkotoimenpiteille on Kilpailuvirastonkin mielestä selkeä tarve.
