- Blogit
MAASEUDUN TULEVAISUUS / PTT:N TALOUSTUTKA 8.8.2011
PTT on mukana tutkimushankkeessa, jossa on selvitetty viljelijöiden asenteita ja suhtautumista maatalouden ympäristötukijärjestelmään sekä ympäristöasioihin yleisemmin.
Tuloksista paistaa sinänsä myönteinen suhtautuminen ympäristöasioihin, mutta syvä epäluottamus nykyistä järjestelmää ja etenkin sen hallinnointia kohtaan. Myös julkinen keskustelu saa vastauksissa osansa.
Maatalouden ympäristötukijärjestelmän yksiselitteinen tavoite on vähentää maatalouden harjoittamisesta aiheutuvia päästöjä veteen ja ilmaan. Samalla sen avulla pyritään turvaamaan maatalouteen liittyvien positiivisten ympäristövaikutusten ja -hyödykkeiden tuotanto.
Tukea maksetaan järjestelmän piiriin kuuluvien toimenpiteiden toteuttamisesta viljelijöille aiheutuvista kustannuksista ja tulonmenetyksistä. Siis yksinkertaista ja suoraviivaista julkista politiikkaa.
Todellisuus on kuitenkin toista, etenkin viljelijöiden mielestä.
PTT:n kyselyyn vastanneista noin 400 viljelijästä selvästi yli puolet on sitä mieltä, että viranomaiset eivät osaa arvioida maatalouden ympäristövaikutuksia. Saman asian toinen puoli näkyy siinä, että noin 70 prosenttia vastaajista katsoo viljelijän itsensä olevan paras asiantuntija oman maatilansa ympäristöasioista päätettäessä.
Kaksi vastaajaa kolmesta on sitä mieltä, että maatalouden ympäristöasiat voidaan hoitaa viljelijän vapaaehtoisuuteen perustuen.
Vastausten takaa on selvästi nähtävissä, että nykyinen ympäristötukijärjestelmä ei vastaajien mielestä tarjoa viljelijöille riittävää keinovalikoimaa ympäristötuelle asetettujen tavoitteiden toteuttamiseen.
Samalla luottamus hallinnon ja tutkimuksen kykyyn tuottaa uusia ja oman tilan ympäristötehokkuuden kannalta mielekkäitä politiikan keinoja on varsin alhaalla.
Ympäristötuesta ja maatalouden roolista käytyyn keskusteluun kyllästyminen näkyy selkeimmin suhtautumisessa maatalouden aiheuttamaan ympäristökuormitukseen. Neljä vastaajaa viidestä on täysin tai jonkin verran samaa mieltä väitteen ”maatalouden aiheuttamaa ympäristökuormitusta liioitellaan” kanssa.
Ympäristötuen tehokkuuden parantaminen vaatii kohdennettuja ja erilaistettua keinoja, jotka ottavat mahdollisimman hyvin huomioon tila- tai jopa lohkokohtaiset ympäristöolosuhteet. Toimenpiteiden tarkempi kohdentaminen tarkoittaa samalla tukieurojen tarkempaa kohdentamista.
Kokonaisrahoitukseen ei ole odotettavissa korotuksia, joten euroja siirtyy nykyiseen järjestelmään verrattuna vähemmän herkiltä alueilta kaikkein ympäristöherkimmille alueille.
Myös viljelijät tietävät tämän. Vaikka 70 prosenttia vastaajista suhtautuu myönteisesti maatalouden ympäristövaikutusten tilakohtaiseen arviointiin, vain kaksi viidestä vastaajasta haluaa jatkossa kohdentaa maatalouden ympäristötuen eniten vesistökuormitusta aiheuttaville alueille.
Kyösti Arovuori
