• Ruokamarkkinat

Kirjoittajat: Juuso Aalto-Setälä, Sari Forsman-Hugg, Janne Huovari, Pekka Kinnunen ja Päivi Kujala

Maa- ja elintarviketalouden tilannekatsaus

PTT julkisti maa- ja elintarviketalouden suhdanne-ennusteen syyskuun lopulla. PTT ennakoi maatalouden yrittäjätulon putoavan tänä vuonna viidenneksen johtuen heikosta sadosta ja tuotantopanosten voimakkaasta kustannusten noususta. Tuotantopanosten kustannusten nousu on edelleen jatkunut, ja maatalouden heikentyneestä kannattavuudesta on käyty keskustelua pitkin syksyä. PTT on laatinut tilannekatsauksen, jossa tarkastellaan maa- ja elintarviketalouden tilannetta keskeisten ennustemuuttujien osalta ja näkymiä alkaneeseen vuoteen. Varsinainen maa- ja elintarviketalouden suhdanne-ennuste julkaistaan seuraavan kerran maaliskuun lopulla.

HUOM: katsauksen ruuan hintaa käsittelevä osuus on luettavissa täällä (linkki).

Tuotantopanosten hinnat murentavat yrittäjätuloa

Kaksi vuotta peräkkäin kasvanut maatalouden yrittäjätulo tulee jäämään ennakoituakin pienemmäksi viime vuoden osalta. Syksyn ennusteessa PTT arvioi yrittäjätulon laskevan viidenneksen vuonna 2021. Tilastokeskuksen (1) joulukuun ennakkotiedon mukaan lasku voisi kuitenkin olla jopa 36 prosenttia, mutta siinä ei ole huomioitu mahdollisten tuotantopanosten määrällisten sopeuttamistoimien vaikutusta. Yrittäjätulon lasku asettunee tälle välille. Yrittäjätuloa laskivat kasvukauden poikkeuksellisista sääolosuhteista johtunut heikko sato sekä tuotantopanosten hintojen voimakas nousu. 

Kasvinviljelyssä markkinatuottojen pieneneminen näkyi erityisesti ohran ja kauran kohdalla, kun sadon määrä jäi merkittävästi keskimääräistä pienemmäksi. Korkeat viljanhinnat eivät kompensoineet sadon menetyksiä. Kotieläintuotannossa markkinatuottoja pienensivät maidontuotannon lasku sekä erityisesti sianlihan tuottajahinnan vuositason merkittävä lasku. Maidon ja lihan (nauta, sika, siipikarja) tuottajahinnat kääntyivät nousuun loppuvuodesta, mutta tuottajahintojen nousu on ollut hitaampaa kuin tuotantopanosten hintojen nousu. 

Tuotantopanosten kustannuksia viime vuonna nostivat erityisesti energian ja lannoitteiden voimakkaasti kohonneet hinnat. Hintojen nousuun on vaikuttanut kysynnän kasvu, logistiikkaongelmat ja geopoliittiset tekijät. Koronapandemia on myös lisännyt epävarmuutta maailmanmarkkinoilla. Tulojen lasku ja rakentamisen hintojen nousu hidastavat investointien toteutumista lähiaikoina. Kustannusten odotetaan kääntyvän laskuun, kun kysynnän kasvu tasaantuu ja tuotannon ja logistiikan ongelmat helpottuvat. Riskinä ovat kuitenkin geopoliittiset tekijät. Vaikka tuotantopanosten kustannukset kääntyvät laskuun, kustannukset jäävät tänä vuonna keskimäärin tavanomaista korkeammalle tasolle.

Tuottajahinnat ovat seuranneet viiveellä tuotantopanosten hintojen nousua, mutta tuotantopanosten hinnat ovat nousseet enemmän kuin tuottajahinnat. Viime vuoden syksyllä tuotantopanosten hinnat olivat keskimäärin noin 8 prosenttia ja tuottajahinnat keskimäärin noin 5 prosenttia vuoden 2019 tasoa korkeammat. Elintarvikkeiden kuluttajahinnoissa nousu on ollut selväsi hitaampaa (Kuva 1).

Kuva 1. Maatalouden tuottajahinnat, tuotantopanosten hinnat ja elintarvikkeiden hinnat, indeksi (2019=100).

Puute rehuviljasta voi johtaa viljantuontiin keväällä

Maailman viljasadon ennakoidaan olevan satokaudella 2021/2022 jälleen kerran suurempi kuin aiemmin, vaikka kuivuus, sateet ja tulvat ovat heikentäneet satomääriä eri puolella maailmaa. Suomessa korjattu viljasato oli heikko. Hehtaarisadot jäivät pieniksi sateisen kevään kylvöajan ja kuivan sekä kuuman kesän vuoksi. Viljojen varastot pienenevät talven aikana. Rehuviljan puute Suomessa voi kevään aikana johtaa viljan tuontiin. Viljojen hinnat pysyvät tavanomaista tasoa korkeammalla normaalia pidempään.

Ohran satomäärä jäi keskimääräisestä sadosta noin neljänneksen. Ohran laatu oli monilla alueilla heikkoa. Rehuohran hinta nousi syksyn kuluessa syyskuussa ennustettua korkeammalle ollen marraskuussa 65 prosenttia korkeampi kuin edellisvuoden vastaavan kauden hinta. Hinnan taittumista ei ole ohralla vielä tapahtunut. 

Kauran satotaso jäi huomattavasti syyskuussa ennakoitua pienemmäksi, reilu 30 prosenttia normaalista satomäärästä. Kauran alkuvarastot olivat kuitenkin suuret. Kauran hinta nousi syksyn aikana myös huippulukemiin ollen marraskuussa 54 prosenttia korkeampi kuin vuodentakainen hinta. Huippuhinnasta on jo tultu alaspäin. 

Suomen vehnäsato oli kohtuullinen, koska syysvehnä pystyi hyödyntämään viime vuoden kasvuolosuhteet paremmin. Vehnän laatu oli vaihteleva, ja rehulaatuista vehnää leipävehnän sijaan tuli edellisvuotta enemmän. Leipävehnän hinta nousi syksyn aikana ollen marraskuussa 35 prosenttia korkeampi kuin vuodentakainen hinta. Huippuhinnasta on sekä leipä- että rehuvehnän osalta tultu alaspäin. Syysvehnää kylvettiin syksyllä onnistuneen satomäärän siivittämänä Suomen historian ennätysmäärä, yli 100 000 ha.

Kuva 2. Kauran, ohran ja vehnän tuottajahintojen kehitys Suomessa, €/tonni.

Maidon tuottajahinnat nousussa Suomessa ja maailmalla

Viime kuukausina tärkeimpien meijerituotteiden maailmanmarkkinahinnat ovat nousseet vahvan kysynnän ja keskeisten tuottajamaiden maidontuotannon horjumisen vuoksi. Maidontuotanto EU-alueella säilyi kohtuullisen vakaana viime vuonna. Kustannuskriisi näkyi kuitenkin maitosektorillakin. Lypsylehmien määrän vähenemistä kompensoi tuotoksen kasvu. Rehujen saatavuus ja rehujen hinnan nousu kuitenkin hidasti keskituotoksen kasvua. Myös sääolosuhteet vaikuttivat heikentävästi tuotannon tasoon. Maidon keskimääräinen tuottajahinta EU:ssa nousi vuoden loppuun asti. 

Suomen ja EU:n välinen maidon tuottajahinnan ero on loppuvuodesta kaventunut, koska EU:ssa hinnan nousu on ollut nopeampaa kuin Suomessa (Kuva 3). Kotimaan keskimääräinen tuottajahinta lähti syksyllä nousuun ylittäen 40 sentin rajapyykin syyskuussa. Marraskuussa tuottajahinta oli 42,42 senttiä. Vuositason hinnan nousu jää kuitenkin noin prosentin tasolle. Maidon jälkitilit maksetaan tammi-helmikuussa; kun jälkitilien vaikutus otetaan huomioon, hinta tarkentuu ylöspäin.

Kotimainen maidontuotanto laski viime vuonna noin neljä prosenttia muun muassa laaja-alaisen sopimustuotannon ja poikkeuksellisten sääolosuhteiden takia. Lisäksi nousseilla tuotantopanosten kustannuksilla oli vaikutusta maidontuotannon määrään, kuten muuhunkin kotieläintuotantoon. Viime vuoden osalta lypsylehmien keskituotoksen arvioidaan jäävän alle edeltävän vuoden tason. Lypsylehmien ja maitotilojen määrät vähenevät trendinomaisesti, mutta samalla lypsylehmien määrä tilaa kohti kasvaa. Maidontuotannon määrän oletetaan edelleen hieman pienentyvän, kun tuotantoa sopeutetaan kotimaiseen kysyntään.

Kuva 3. Maidon tuottajahinnan kehitys Suomessa, Saksassa ja EU:ssa, €/100 kg.

Lihataloissa reagoitiin nostamalla tuottajahintoja 

Kotimaan lihasektorilla reagoitiin kotieläintilojen kustannuskriisiin muun muassa nostamalla tuottajahintoja. Viime vuonna kotimaisen sianlihan tuotanto säilyi syksyllä ennustettua vakaampana. Alkuvuonna vähentynyt tuotannon määrä nousi merkittävästi loppusyksystä. Myös sianlihan tuottajahinta oli nousussa syksyn aikana. Vuositasolla tuottajahinta kuitenkin laski, koska kotimaan tuottajahinta on vahvasti sidoksissa sianlihan vientinäkymään. Kotimaan kulutuksen väheneminen, vuositasolla laskenut tuottajahinta ja nousseet tuotantokustannukset merkitsevät vaikeita aikoja tuottajille. 
 

Kuva 4. Naudanlihan, sianlihan ja siipikarjanlihan tuottajahinnat Suomessa, €/100 kg.

Kotimaan naudanlihantuotannossa oli pientä laskua viime vuonna. Marraskuussa tuotannossa oli kuitenkin reilu kuusi prosenttia kasvua verrattuna lokakuuhun samalla kun tuottajahinta nousi reilu kuusi senttiä kiloa kohti. Vuositasolla tuottajahinnan muutos jää silti vähäiseksi edellisvuoteen verrattuna. 
Siipikarjanlihan tuotanto ja kulutus jatkoivat tasaista trendinomaista kasvua. Tuotanto kasvoi kulutuksen kasvun myötä. Viime vuoden siipikarjanlihan tuottajahinta nousi vuoden lopulla, mutta keskimääräinen tuottajahinta pysyy edellisvuoden tasolla.

Maailman lihantuotanto jatkoi kasvuaan viime vuonna. Kiinan ja Aasian sianlihan tuotannossa on ollut palautumista afrikkalaisen sikaruton (ASF) aiheuttamista ongelmista. Afrikkalainen sikarutto luo kuitenkin epävarmuutta markkinoilla edelleen.  

Naudanlihan tuotanto EU:ssa laski hieman viime vuonna, mikä nosti tuottajahintoja. Tätä tuki tarjonnan niukkuus kansainvälisillä markkinoilla. Tuotannon laskua EU:ssa hidastivat taloustilanteen kehitys, suotuisa hinta ja muun muassa kysynnän elpyminen ravintolapuolella. EU:n sianlihan tuotannossa oli ylitarjontaa, joka ajoi tuottajahinnan laskuun. EU:n siipikarjanlihan tuotannossa oli vähäistä laskua johtuen muun muassa korkeista rehukustannuksista.

Tuotantopanosten hintataso jatkaa ennätyksellisen korkealla

Maatalouden tärkeimpien tuotantopanosten hinnat ovat olleet voimakkaassa kasvussa viime keväästä lähtien. Lannoitteiden hinnat olivat syksyllä historiallisen korkealla. Hintojen nousu on jatkunut erityisesti lannoiteraaka-aineiden kuten maakaasun osalta. Globaalit kriisit ovat myös vaikeuttaneet maakaasun saatavuutta Euroopassa. PTT ennusti syksyllä lannoitteiden hintojen nousevan noin 25 prosenttia vuonna 2021, mutta hinnat nousivat syksyllä ennustettua enemmän. Maailmanmarkkinoilla typpilannoite urean hinta nousi noin 100 prosenttia heinäkuun alusta joulukuuhun mennessä ja vastaavasti fosforilannoitteiden hinnat nousivat noin 40 prosenttia. Maailmanpankin eri lannoitteiden maailmanmarkkinahintoja seuraava indeksi nousi lannoitekauden alusta joulukuuhun mennessä noin 64 prosenttia. Vuonna 2022 lannoitteiden hinnat tulevat todennäköisesti laskemaan ennen uuden lannoitekauden alkua, mutta epävarmuutta aiheutuu esimerkiksi geopoliittisista tekijöistä.

Kuva 5. Maatalouden tuotantopanosten hinnat, indeksi (2019=100).

Kotieläintilojen kokonaiskustannuksia nostaa toisaalta rehuviljan korkeat hinnat ja toisaalta heikon sadon myötä ostorehujen lisäkäyttö. Energian hinta on noussut viime vuoden aikana ja taso jää viime vuotta korkeammalle vuoden 2022 alkupuoliskolla. Erityisesti sähkön hinta nousi vuoden 2021 aikana. Öljyn hinta laski voimakkaasti koronapandemian alkaessa keväällä 2020, mutta palautui aikaisemmalle tasolle vuoden 2021 aikana. Koronapandemian omikronaallon vaikutukset esimerkiksi öljyn hintaan jäänevät pieniksi.

Kokonaisuudessaan tuotantopanosten hinnat ovat olleet viime vuosina aiempaa matalammalla, ja erityisesti energian ja lannoitteiden hinnat laskivat vuoden 2020 alkupuoliskon aikana voimakkaasti. Tuotantopanosten hinnat palautuivat tästä laskusta koronapandemiaa edeltäneelle tasolle vuoden 2021 alussa ja jatkoivat kasvua. Tuotantopanosten korkeiden hintojen vuoksi maataloudessa nähdään sopeuttamistoimenpiteitä. Kasvintuotantoa sopeutetaan muun muassa kasvivalinnoilla sekä lannoitteiden käyttöä vähentämällä, mikä saattaa pienentää satotasoja vuoden 2022 aikana. Osa viljelijöistä siirtää lannoitehankintoja kevääseen, minkä lisäksi viljelypinta-aloja saatetaan pienentää ja lisätä kesantoalaa. Kotieläintuotannossa korkeisiin rehukustannuksiin sopeudutaan tuotantoa pienentämällä. Investointeihin käytetyissä tavaroiden ja palveluiden kustannuksissa oli maltillista nousua vuoden 2021 aikana, mikä yhdessä korkeiden tuotantopanosten hintojen kanssa voi hidastaa investointeja tai siirtää niitä toteutettavaksi suunniteltua myöhemmin.

Elintarviketeollisuus palaamassa pandemiaa edeltävälle kasvu-uralle

Elintarviketeollisuuden toimintavarmuus on pysynyt vakaana koronapandemian jatkuessa jo lähes kaksi vuotta. Viime vuonna elintarviketeollisuuden tuotannon volyymi ja liikevaihto palautuivat ensimmäisen koronavuoden notkahduksesta, mutta pandemiaa edeltävälle kasvu-uralle ei vielä noustu. Pandemian vaikutukset ovat elintarviketeollisuudessa näkyneet mm. kysynnän muuttuneena rakenteena. Ruokapalvelusektoriin ja tapahtumapalveluihin kohdistuneiden rajoitusten vaikutus näkyi toisenakin koronavuonna suurempana vähittäiskauppamyyntinä ja verkkokaupan kasvuna verrattuna pandemiaa edeltävään aikaan.

Tänä vuonna tuotannon volyymin ja liikevaihdon voidaan ennakoida palautuvan kasvu-uralle. Liikevaihdon kasvuun vaikuttaa myös ruuan hinnan nousu. Pandemian jatkuminen ja mahdolliset rajoitustoimet voivat kuitenkin heikentää elintarviketeollisuuden kasvunäkymiä ja hidastaa investointien toteutumista. Hyvästä rokotuskattavuudesta huolimatta pandemiatilanne ylläpitää edelleen epävarmuutta markkinoilla. Omikronvariantista johtuva tartuntamäärien raju nousu voi työntekijöiden sairauspoissaolojen ja karanteenien kautta vaikuttaa yritysten toimintavarmuuteen alkuvuoden aikana. Tämä on uusi tilanne koko pandemian aikana. Omikronin aiheuttama epävarmuus markkinoilla voi heijastua myös yritysten kansainvälisiin toimintoihin.

Elintarvikeviennin viime vuosien nousujohteinen euromääräinen kasvu näyttäisi taittuvan viime vuonna. Lihatuotteiden viennissä on ollut arvolla mitattuna laskua. Sianlihan vientinäkymät ovat heikentyneet Kiinan panostettua voimakkaasti omaan sianlihan tuotantoon. Myös maitotuotteiden vienti näyttäisi laskevan tilastoarvoltaan kokonaisuudessaan jonkin verran. Heikon viljasadon vuoksi viljaa, lähinnä kauraa on riittänyt vähemmän vientiin. Viime vuoden toteutunut kehitys tarkentuu, kun loppuvuoden tilastoluvut valmistuvat. Elintarviketuonnin arvo jäänee viime vuonna edellisvuoden tasolle tai nousee hieman. Tänä vuonna on odotettavissa tuonnin palautumista. Tuonnin palautumiseen vaikuttaa keskeisesti ruokapalvelusektorin avautuminen ja kysynnän vahvistuminen, mikä lisää tuontituotteiden kysyntää.

—

(1): Tilastokeskus – Maatalouden taloustilit (EAA) 2021 https://www.tilastokeskus.fi/til/eaa/2021/eaa_2021_2021-12-09_tie_001_fi.html