- Kansantalous
Henna Busk, Veera Holappa, Janne Huovari, Markus Lahtinen, Antti Raukola, Saara Vaahtoniemi 2022: PTT-ennuste, kansantalous, kevät 2022.
Sota pysäyttää talouskasvun
Maailman ja Suomen talous olivat toipumassa hyvää vauhtia koronakriisistä vuoden alussa. Venäjän hyökkäys Ukrainaan muutti kuitenkin sekä turvallisuus- että taloudellisen ympäristön. Sodalla on merkittävä vaikutus Euroopan ja erityisesti Suomen talouteen, todennäköisesti koko globaalin talouden rakenteisiin.
Lue ennusteen kalvosarja täältä (linkki).
Sodalla on nopeita ja suoria vaikutuksia talouteen ulkomaankaupan ja monien raaka-aineiden hintojen kautta. Samoin jo ennestään kovilla olleet logistiikkaketjut joutuvat uudelle koetukselle. Sota muuttaa eurooppalaisten valtioiden finanssipolitiikkaa, minkä vaikutukset näkyvät vasta viiveellä. Myös globaalin talouden rakenteet muuttuvat, ja Suomen asema siinä. Sodan kululla ja lopputuloksella on suuri merkitys siihen, miten isoja nämä vaikutukset ovat. Ennuste-epävarmuus onkin suuri.
Sodan vaikutukset Suomen talouteen ovat arviolta noin 2-3 prosenttia suhteessa BKT:seen tänä vuonna. Viennin ja tuonnin kautta tuleva vaikutus on noin 1-2 prosenttia, hintojen nousun vaikutus on noin prosentin, ja tuotantoketjujen ongelmien ja uudelleenjärjestelyiden kautta tuleva negatiivinen vaikutus on noin 0,5-1 prosenttia vuositasolla.
Finanssipolitiikalla tuetaan kuitenkin kasvua. Euroopassa lisätään puolustusmenoja ja nopeutetaan energiasiirtymää. Myös pakolaiskriisin hoito lisää merkittävästi menoja. Tämä nostaa Suomen BKT:ta noin 0,5–1 prosenttia. Vaikutusarvio perustuu tilanteeseen, jossa konflikti jatkuu siten, että Venäjän ja länsimaiden taloudelliset välit ovat poikki. Pakotteet tulevat tällöin kiristymään entisestään. Lisäksi ”Venäjän ilkeily” tulee lisääntymään tavalla, jolla voi olla myös taloudellisia vaikutuksia.
Tässä tilanteessa Suomen BKT:n arvioidaan kasvavan tänä vuonna vain 0,5 prosenttia ja ensi vuonna noin prosentin. Nykyisen Venäjän poliittisen johdon jatkaessa vallassa ensi vuonnakin talouskasvun arvioiminen on lähes mahdotonta vuoden 2023 osalta.
Jos konflikti päättyy sopimukseen, joka mahdollistaa taloussuhteiden uudelleen avaamisen, on talouskasvu selvästi arviota nopeampaa. Nopea rauha ja suhteiden osittainen paluu tarkoittaisi yli kolme prosentin kasvua tänä vuonna. Tämä kuitenkin edellyttäisi vallanvaihtoa Moskovassa, sillä nykyinen hallinto on rikkonut suhteensa peruuttamattomasti lännen kanssa.
Nykyisen sodan vaikutukset ovat väliaikaisia, mutta Vladimir Putinin hallinnon jatkamisella vallassa olisi vakavia pitkäaikaisia taloudellisiakin seurauksia Suomelle. Investoinneissa Suomen maariski kasvaisi ja Suomi jäisi logistisesti pussinperälle.
Toistaiseksi sotatoimet ja konflikti ovat rajoittuneet pääosin Ukrainan maaperälle. Pitkittyessään sota saattaa kuitenkin eskaloitua. Sotilaallisella eskaloitumisella saattaisi olla seurauksia, joiden taloudellisia vaikutuksia ei edes kannata arvioida. Eskaloituminen saattaa tapahtua myös muulla tavalla. Lännen taloussuhteet Kiinaan ja Intiaan voivat heiketä, ja erityisesti ruuan hinnan nousu saattaa aiheuttaa uusia Ukrainan sotaan suoraan liittymättömiä konflikteja. Taloudellisesti eskaloituva konflikti johtaisi suurella todennäköisyydellä Suomen talouden ajautumisen vaikeaan taantumaan.
Venäjän ja lännen taloussiteet katkeavat
Venäjän hyökkäyksen seurauksena länsimaat ovat katkoneet taloussuhteita Venäjään. Vientiä on rajoitettu sanktioilla, suuri osa Venäjän pankeista on suljettu kansainvälisestä maksuliikenteestä ja Venäjän keskuspankki on sanktioiden alainen. Tämän lisäksi suuri joukko länsimaisia yrityksiä on lopettanut toimintansa Venäjällä tai katkaissut aiemmat suhteensa venäläisten yritysten kanssa, vaikka toiminta ei suoraan olisikaan sanktioiden alaista.
Tällä on suuri vaikutus Venäjän talouteen. Vientitulot vähenevät ja kulutustavarat kallistuvat. Venäjän oma tuotanto joutuu pahoihin ongelmiin, sillä se on integroitunut globaaliin talouteen ja tarvitsee länsimaisia panoksia tuotannon pyörittämiseen. Venäjän talous tulee romahtamaan, ellei sotaa saada päätökseen ja Venäjä luovu vaateistaan Ukrainalle.
Venäjän talous ei ole maailman mitassa suuri, ja pelkän vientikysynnän menetys ei olisi maailmantaloudelle merkittävä asia. Suomelle ja Euroopalle sillä on kuitenkin selvä vaikutus. Suomen tavara- ja palveluviennistä noin 4,5 prosenttia suuntautuu Venäjälle ja tuonnista noin 8 prosenttia tulee Venäjältä. Suomalaista arvonlisää sisältyy vientiin Venäjälle reilu prosentti, mutta kun otetaan huomioon suomalaisten tuotteiden sisältyminen muiden maiden vientiin Venäjälle, oli Venäjän kysynnän osuus Suomen tuotannosta noin 1,6 prosenttia vuonna 2018.
Suurin osa viennistä Venäjälle pysähtyy. Suomalaiset yritykset etsivät uusia markkinoita, mutta kaikkien muidenkin viejien tehdessä samoin, on niiden löytäminen hankalaa. Venäjän viennin menetys ei ole merkityksetön muullekaan Euroopalle. Euroalueen tuotannosta 0,7 prosenttia perustuu kysyntään Venäjältä.
Myös Venäjän tuonnin väheneminen vaikuttaa negatiivisesti tuotantoon Suomessa ja maailmalla. Venäjän tuonti Suomeen on määrällisesti lähinnä raakaöljyä. Isompia ongelmia kuitenkin aiheuttaa malmien, metallien, puun ja lannoiteraaka-aineiden tuonnin seisahtuminen. Nekin pystytään pääosin korvaamaan muista lähteistä, mutta se vie aikaa ja tulee kalliimmaksi. Tuonnin puute haittaa suomalaista tuotantoa tämän vuoden mittaan selvästi esimerkiksi rakentamisessa ja metsäteollisuudessa.
Sota iskee viljaan ja öljyyn
Ongelmana on koko maailmantalouden kannalta, että Venäjällä ja Ukrainalla on selvästi kokoaan suurempi vaikutus monissa kriittisissä raaka-aineissa.
Öljyn ja Euroopan kaasun tuotannossa Venäjällä on suuri osuus. Öljyä Venäjä tulee saamaan maailmanmarkkinoille, muuten sillä ei ole mitään mahdollisuuksia pärjätä taloudellisesti. Tällöin maailman öljyn tarjonta ei laske kovin paljon, vaikka länsimaat eivät Venäjän öljyä ostaisikaan. Lisäksi muilla öljyn tuottajilla on varaa lisätä tuotantoaan.
Euroopan kannalta kaasu on paljon suurempi ongelma. Venäjä ei pysty nopeasti ohjaamaan suurta määrää kaasua muualle, eivätkä EU-maat korvaamaan helposti ja nopeasti Venäjän kaasua täysmääräisesti. Tällä hetkellä kaasu kulkeekin edelleen Venäjältä EU-maihin. Kaasun virran katkeamisella olisi suuri vaikutus Euroopan talouteen. Vuositasolla puhuttaisiin 1-3 prosentin BKT:n laskusta.
Venäjä ja Ukraina tuottavat merkittävän osan maailman viljasadosta ja vielä suurempi osuus niillä on maailman viljan viennistä. Jo nyt sodalla on selvä vaikutus varsinkin Ukrainan mahdollisuuksiin viedä viljaa tänä vuonna. Jos sota pitkittyy, se uhkaa jo ensi vuodenkin satoa.
Lisäksi Venäjä ja Ukraina ovat merkittäviä lannoitteiden ja lannoiteraaka-aineiden viejiä. Maakaasun korkea hinta nosti lannoitteiden hintoja jo ennen sotaa. Nyt lannoitteiden hinta ja saatavuus uhkaa vähentää lannoittamista myös muissa maissa ja sitä kautta satoja kaikkialla.
Tämä on näkynyt jo ruuan hinnan selvänä kallistumisena ympäri maailman. Ruuan hinnalla on monesti suora yhteys yhteiskunnallisiin levottomuuksiin, kuten polttoaineiden hinnoilla ja epidemioilla. Vaikka sota ei leviäisikään Ukrainasta, voi hintojen nousu aiheuttaa konflikteja ympäri maailmaa. Pula ruuasta voi saada ihmisiä lähtemään pakolaisiksi. Kaikella tällä voi olla vakavia taloudellisia seurauksia.
Sota muuttaa myös eurooppalaista finanssipolitiikkaa
Ukrainan sodalla on merkittäviä vaikutuksia talouspolitiikkaan erityisesti Euroopassa. Julkinen kulutus ja investoinnit kasvavat selvästi tänä ja etenkin ensi vuonna. Jo korona-aikana tauolle laitetut EU:n finanssipolitiikan säännöt pysyvät edelleen tauolla. Julkisten menojen lisääminen pehmentää sodan negatiivsia vaikutuksia talouskasvuun.
Sota lisää huomattavasti Euroopan varustelumenoja. Lisäksi jo koronakriisin aikana kasatun elpymisvälineen rahoituksesta iso osa suuntautui vihreään energiaan ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Nyt noita investointeja nopeutetaan ja lisätään, jotta riippuvuus Venäjästä saataisiin katkaistua mahdollisimman nopeasti.
Varsinkin Ukrainan lähialueilla pakolaisilla on suuri vaikutus kulutukseen. Miljoonien ihmisten ruokkiminen ja asuttaminen vaatii resursseja. Kriisin pitkittyessä pakolaisilla on merkittävä vaikutus myös työvoiman tarjontaan.
Globaali talous kokee rakennemuutoksen
Kriisillä on myös pitkäaikaisia vaikutuksia. Venäjä menetetään pitkäksi aikaa toimintaympäristönä. Sen jälkeenkin, kun Putinin aika Venäjän johdossa on lopulta ohitse, Venäjään liittyy suuri maariski. Sen seurauksena mitään investointia Venäjälle on vaikea perustella. Ulkomaisten toimijoiden poistuminen Venäjän markkinoilta sekä nopeuttaa Venäjän talouden lamaantumista että estää sen palautumisen kriisin jälkeen. Ainoastaan perustavaa laatua oleva muutos venäläisessä yhteiskunnassa ja sen hallintomallissa voi enää palauttaa ulkomaisten investoijien luottamuksen Venäjään kohdemaana.
Luottamuksen rakoileminen saattaa olla myös laajempaa koko globaalissa taloudessa. Yritykset ovat ylipäätään varovaisempia tuotantoketjujen, ulkomaisten investointien ja kansainvälisten finanssimarkkinoiden kanssa. Huoltovarmuuteen ja tuotantoketjujen toimintavarmuuteen kiinnitetään jatkossa enemmän huomiota. Vaikka se on varmasti tarpeellista, se myös maksaa.
Globaalien markkinoiden uudelleen järjestelyillä on todennäköisesti suuria vaikutuksia, joita tässä vaiheessa on vielä hyvin vaikea nähdä. Epävakaus markkinoilla tulee jatkumaan.
Inflaatio kiihtyy selvästi
Kuluttajahintojen nousu kiihtyi jo ennen Venäjän hyökkäystä. Koronakriisistä toipuminen, elvyttävä talouspolitiikka sekä tuotannon ja logistiikan pullonkaulat nostivat inflaation alkuvuonna Yhdysvalloissa lähes kahdeksaan prosenttiin, euroalueella lähes kuuteen prosenttiin ja Suomessa 4,5 prosenttiin.
Inflaation kiihtyminen tuli alussa lähinnä pelkästään energian hinnasta. Hintojen nousu on kuitenkin koko ajan levinnyt laajemmalle. Tästä huolimatta ennen sodan alkua inflaation odotettiin hidastuvan loppuvuonna. Energian inflaatiota kiihdyttävä vaikutus olisi kääntynyt hidastavaksi ja tuotannon normalisoituminen olisi laskenut monien tavaroiden hintoja.
Sota kuitenkin muutti inflaationäkymiä merkittävästi. Energian hinta jää korkeammalle kuin ennen Ukrainan kriisiä ajateltiin. Samoin ruuan hinta kallistuu selvästi enemmän. Myös finanssipolitiikka on elvyttävämpää, mikä lisää hintapaineita. Lisäksi sota pahentaa monien tuotantoketjujen ja logistiikan ongelmia ainakin väliaikaisesti.
Hintoja pitää koholla ainakin ensimmäisellä vuosipuoliskolla myös koronatilanne Kiinassa. Sulut ovat palanneet kiinalaisiin kaupunkeihin ja tuotantolaitoksiin. Helposti leviävien varianttien johdosta tällä tuskin pysäytetään viruksen leviämistä, mutta tuotanto kylläkin.
Vaikka talouden kehityksen ennusteeseen liittyy erittäin suurta epävarmuutta, inflaatio on tänä ja ensi vuonna selvästi viime vuosia nopeampaa. Pitkittyneessä kriisissä hintoja nostavat ennen muuta kriisin vaikutukset raaka-aineiden tuotantoon ja tuotantoketjuihin. Lyhyessäkin kriisissä tämän vuoden viljan tarjonta maailmanmarkkinoilla on vähäistä, mikä nostaa hintoja. Julkinen kysyntä joka tapauksessa kasvaa ja jos kriisi jää lyhyeksi, yksityinen kysyntä jatkaa reipasta kasvuaan.
Kuluttajahinnat nousevat tänä vuonna noin viisi prosenttia. Ensi vuoden inflaatiota on vielä hyvin vaikea arvioida, mutta markkinat myös sopeutuvat tilanteeseen. Se tarkoittaa energian hintojen laskua ja tuotannon pullonkauloista johtuvien hintapaineiden helpottamista. Toisaalta inflaatio nostaa palkkoja, jotka osaltaan lisäävät inflaatiopaineita. Inflaatio onkin ensi vuonnakin selvästi korkeammalla kuin viime vuosina, noin 2,5 prosenttia.
Venäjän vientimarkkinat menetetään
Suomi pääsi viime vuonna kiinni erittäin hyvään viennin kasvuun, mikä antaa tälle vuodelle hyvän lähtökohdan. Erityisesti viennin arvo on kasvanut reippaasti, mutta volyymin kasvu on ollut vaisumpaa. Nyt kuitenkin Venäjän aloittamat sotatoimet ja Venäjälle asetetut pakotteet langettivat synkän varjon Suomen viennin kehitykselle. Venäjän merkitys Suomen kauppakumppanina on laskenut selvästi jo vuoden 2014 jälkeen, mutta toimien vaikutukset Suomelle ovat merkittävät. Tullin tietojen mukaan Venäjälle asetetut pakotteet ovat vaikuttaneet nopeasti Suomen ja Venäjän väliseen tavarakauppaan. Vienti Venäjälle on laskenut jo 70 prosenttia. Voidaankin olettaa, että Venäjältä tuleva vientikysyntä menetetään lähes täysin.
Suomi onnistuu varmasti osittain suuntaamaan vientiään uusille alueille, mikä paikkaa menetettyä kysyntää. Kuitenkin pakotteiden vaikutusten levitessä laajasti kansainvälisiin toimitusketjuihin tulevat monet yritykset olemaan vaikeuksissa tuotantonsa ja toimitustensa kanssa. Lisäksi koronan mahdollinen laaja leviäminen Kiinassa voisi haitata toimitusketjuja. Euron kurssiin suhteessa dollariin on odotettavissa pientä laskua, mikä osaltaan tukee Suomen viennin kehitystä. Suomen kone- ja laiteteollisuus hyötyy Euroopassa lisääntyvässä määrin tehtävistä energiainvestoinneista.
Viennin volyymin odotetaan kasvavan 2,5 prosenttia tänä vuonna. Ensi vuonna logististen haasteiden helpottaessa vienti kasvaa 3,5 prosenttia. Risteilyalusluovutukset kannattelevat Suomen vientiä tänäkin vuonna. Syksylle on odotettavissa suuren risteilijän luovutus Yhdysvaltoihin ja keväällä pienemmän matkustaja-autolautan luovutus Viroon. Toisaalta UPM:n lakko vähentää merkittävästi paperin vientiä vuoden ensimmäisellä neljänneksellä. Autojen vienti on pärjännyt suhteellisen hyvin alan haasteellisesta tilanteesta huolimatta. Rauta- ja terästuotteiden vienti on ollut hyvässä kasvussa viime vuonna, tänä vuonna tilanne on haastavampi.
Palveluvienti pääsi vihdoin viime vuoden viimeisellä neljänneksellä reippaaseen kasvuun. Erityisesti ICT-palveluiden vienti kasvoi voimakkaasti, mutta myös matkailuvienti kääntyi viimein kasvuun. Ukrainassa käytävän sodan vaikutukset palveluviennille eivät ole yhtä merkittävät kuin tavaraviennille. Suomen palveluviennissä ja tuonnissa Venäjän osuus on selvästi pienempi, vain noin 4–5 prosenttia kummassakin. Suurimmat vaikutukset sodalla on matkailu- sekä kuljetuspalveluiden vientiin. Suomen ja Venäjän välinen matkailu vähenee selvästi, mutta vaikutukset voivat näkyä myös Aasiasta suuntautuvan matkailun hiipumisena. Palveluviennin odotetaan tänä vuonna kehittyvän reippaammin kuin tavaraviennin.
Pakotteet rajoittavat tuontiakin. Esimerkiksi EU:n asettamat tuontipakotteet venäläisille rauta- ja terästuotteille vaikuttavat laajasti suomalaiseen teräs- ja konepajateollisuuteen ja haittaavat edelleen alan vientiä. Lisäksi toimitusketjujen ja logistiikan ongelmat ovat tuonnin esteenä. Toisaalta talouden yleisen epävarmuuden lisääntyminen Euroopassa voi jälleen hillitä kotitalouksien matkusteluintoa Suomesta ja Suomeen. Myös palvelutuonti kehittyy positiivisemmin kuin tavaroiden tuonti.
Isoja investointeja lykätään jos sota jatkuu
Investoinnit olivat hienoisessa kasvussa vuoden 2021 lopussa. Kone- ja laiteinvestoinnit olivat toipumassa koronakuopasta ja rakennusinvestointien suurin kasvupyrähdys oli saavutettu. Teollisuuden tilaukset olivat suuressa kasvussa vuoden takaiseen nähden ja palvelualojen luottamus huipussaan sitten edellisen finanssikriisin. Investointiaste oli jatkamassa nousuaan vuoden lopussa ja talous alkoi elpyä koronakriisistä.
Venäjän hyökkäyksen aiheuttamalla sodalla on suuria vaikutuksia Suomessa tehtäviin investointeihin, koska kriisin pitkittyessä Suomen maariski kasvaa. Riskien kasvaminen vähentää etenkin kooltaan suuria, ulkomaisia ja yksityisiä investointipäätöksiä, joita lykätään tai jopa perutaan. Iso osa yksityisistä kotimaisista investoinneista on kuljetusvälineinvestointeja. Polttoaineen hinnan nousu on heikentänyt kuljetusyritysten taloutta ja investointeja joudutaan lykkäämään.
Suomeen voidaan odottaa vuonna 2022 yksityisellä sektorilla maltillisia tuotantokapasiteettia ylläpitäviä investointeja. Koronakriisin jäljiltä edellisen vuoden investointiprojekteista ei ole jäänyt suurta perintöä, joka siivittäisi kuluvan vuoden investointeja ylöspäin. Venäjän ja Valko-Venäjän markkinoilta vetäytyviltä ja näihin maihin vievillä yrityksillä ei välttämättä äkillisen liiketoiminnan päättymisen vuoksi ole varaa tai markkinoiden olemattomuuden takia syytäkään tehdä tässä vaiheessa korvaavia investointeja kotimaahan.
Rakennusinvestointien kasvu ei laske yhtä paljon kuin muiden toimialojen investoinnit, sillä matala korkotaso tekee rakennusinvestoinneista edelleen tuottavia. Viime vuoden lopussa myönnettyjen rakennuslupien väheneminen kuitenkin indikoi, että kasvun huippu on saavutettu. Kriisin edelleen jatkuessa ja epävarmuuden vallitessa yksityisten investointien määrä vähenee viimeistään vuonna 2023. Epävarmuutta rakennusmarkkinoilla lisää Suomen riippuvaisuus useista Venäjältä tuotavista rakentamisen raaka-aineista. Markkinoilla riittää kysyntää, mutta jo ennestään kasvaneet kustannukset ja mahdolliset tulevat raaka-aineiden toimitusvaikeudet lisäävät epävarmuutta.
Julkisen sektorin maanpuolustukseen ja venäläisestä fossiilisesta energiasta irtautumiseen tehtävien investointien määrä kasvaa tämän vuoden kuluessa ja vuonna 2023 määrä on selvästi aiempaa suurempi. Valtiovallan ja EU:n odotetaan tekevän mittavia investointeja puolustushankintoihin ja vihreän siirtymän investointeihin, joita luvattiin jo koronaelpymispaketeissa. EU haluaa riippumattomuuden Venäjän maakaasusta vuoteen 2030 mennessä ja tavoitetta saatetaan aikaistaa. Suunniteltua nopeampi irtautuminen venäläisestä energiasta tarkoittaa sekä suuria julkisia investointeja että kannustimia yksityisiin vihreisiin investointeihin.
Työllisyyden nousu hiipuu
Työmarkkinoiden kehitys on ollut viime aikoina erittäin myönteistä. Sekä työllisyys että työvoima ovat koronaa edeltävää tasoa selvästi korkeammalla. Viime vuonna työllisyys kasvoi noin 60 000 henkeä, eli lähes 2,5 prosenttia. Työllisyysasteessa on noustu 74 prosenttiin. Työvoima on kasvanut reippaasti koko koronapandemian ajan, ja työvoiman määrä kasvoi viime vuonna noin 60 000 henkilöllä.
Viime vuonna osa-aikaiset työsuhteet lisääntyivät. Mikäli kuluvan vuoden aikana edes osa näistä työsuhteista kokoaikaistetaan, on sillä työtuntien määrää kohottava vaikutus. Viime vuoden lopusta lähtien miesten työllisyys on kehittynyt naisia paremmin koronarajoituksista johtuen. Kun rajoitukset keväällä puretaan, palvelualoillakin työllisyys alkaa taas nousta.
Työttömien määrä on alkanut laskea, mutta koronaa edeltävää tasoa ei työttömyysasteessa olla vielä aivan saavutettu. Työttömyysasteen trendi on tällä hetkellä 6,8 prosenttia. Työttömyys on laskenut hitaammin kuin mitä työllisyys ja työvoima on kasvanut. Tämä kertoo siitä, että työllisyyden kasvu on tullut piilotyöttömien, kuten opiskelijoiden tai hoitovapaalla olevien henkilöiden aktivoitumisesta ja siirtymisestä työmarkkinoille.
Pitkäaikaistyöttömyyden trendi kääntyi laskuun viime syksynä, mutta lukumäärä on edelleen varsin korkealla tasolla, yli 100 000 henkilöä. Myös yli kaksi vuotta työttömänä olleiden määrä on kasvanut. Kehityssuunta, jossa työllisyys on lisääntynyt, mutta samalla pitkäaikaistyöttömien määrä on kasvanut, on huolestuttava. Pitkäaikaistyöttömien suuren määrän vähentäminen vie aikaa, ja tässä yhtenä keinona on työvoimapalvelujen kohdentaminen tälle ryhmälle.
Työmarkkinoilla on avoimia työpaikkoja tarjolla runsaasti. Niiden määrä on ylittänyt koronakriisiä edeltävän tason. Havainto kertoo paitsi noususuhdanteeseen liittyvästä työvoiman kasvaneesta kysynnästä, mutta myös työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmasta. Avoimia työpaikkoja ei saada täytettyä, vaikka työttömiä työnhakijoita on paljon työmarkkinoilla. Tällöin työnhakijat eivät vastaa ominaisuuksiltaan avoimiin työpaikkoihin etsittäviä työntekijöitä.
Työmarkkinoiden erittäin hyvää kehitystä varjostaa Ukrainan tilanne. Sodan vaikutukset työllisyyteen ovat erilaisia alasta riippuen. Teollisuus ja matkailu ovat aloja, joihin työllisyysvaikutukset osuvat nopeimmin. Kokonaisuutena työllisyys vielä paranee tänä vuonna, mutta loppuvuonna Ukrainan kriisin vaikutukset alkavat näkyä työmarkkinoilla työllisyyskasvun hiipumisena. Ensi vuosi on työllisyyskehityksen kannalta selvästi heikko. Pitkittyneessä kriisissä epävarmuus lisääntyy ja yritykset lykkäävät rekrytointejaan. Myös pitkään jatkunut työvoiman kasvu pysähtyy ensi vuonna.
Kuluvana vuonna työllisyysaste nousee alkuvuoden hyvän työllisyyskehityksen siivittämänä yli 74 prosenttiin, mutta kääntyy loppuvuonna jälleen laskuun, ja lasku jatkuu ensi vuonna. Samalla tapaa työttömyysaste jatkaa vielä tänä vuonna laskuaan 6,6 prosentin tasolle, mutta nousee taas ensi vuonna.
Hintojen nousu syö ostovoimaa
Säästäminen painui negatiiviseksi 2021 viimeisellä neljänneksellä ensi kertaa koronakriisin alkamisen jälkeen. Kulutuksen kasvu jatkui, vaikka käytettävissä olevat tulot laskivat.
Palkkoihin tehdyt sopimuskorotukset ovat olleet noin 2 prosenttia. Vielä auki olevissa sopimuksissa korotukset saattavat olla suurempia, varsinkin julkisella sektorilla. Sopimuskorotusten lisäksi liukumat kasvavat vielä tänä vuonna hyvän työllisyyskehityksen ansiosta. Inflaatio tulee kuitenkin olemaan tänä vuonna selvästi ansiotulojen nousua korkeampaa, joten ansiotulojen ostovoima laskee. Kotitalouksien yhteenlaskettua ostovoimaa kuitenkin tukevat työllisyyden paraneminen ja korona-aikana kertyneet säästöt.
Kulutuksen kasvu kuitenkin hidastuu selvästi tänä vuonna. Ensi vuonna palkankorotukset ylittävät inflaation, mutta työllisyyskehitys on heikompaa. Kulutuksen kasvu on siis maltillista.
Toisaalta kotitalouksien kulutusta voi vähentää Ukrainan tilanteen aiheuttama epävarmuus. Tilanteen kehityssuunta vaikuttaa tässäkin yhteydessä. Ukrainan kriisin jäädessä lyhyeksi pandemia-aikana kertyneitä säästöjä käytetään etenkin koronarajoitusten poistumisen myötä palveluihin. Ukrainan kriisin pitkittyminen tai mahdollinen tilanteen eskaloituminen puolestaan saattaa vähentää kotitalouksien kulutushalukkuutta.
Julkisen sektorin on pidettävä maltti
Talouden toipuminen ja ennen muuta hintojen nousu tasapainottivat julkista taloutta nopeasti viime vuoden lopulla. Julkinen talous oli jopa ylijäämäinen viimeisellä neljänneksellä, kun nimellinen BKT kasvoi lähes yhdeksän prosenttia. Ylijäämä jää kuitenkin väliaikaiseksi.
Menojen kasvu ja talouskasvun pysähtyminen lisäävät julkisen talouden alijäämää uudelleen. Alijäämän kasvu on kuitenkin ensi vaiheessa maltillista, sillä hintojen nousu kasvattaa verotuloja, vaikka reaalinen talous ei juuri kasvakaan. Hintojen nousu vaikuttaa kuitenkin myös menoihin viiveellä ja alijäämä kasvaakin ensi vuonna enemmän.
Sodan takia EU:n finanssipolitiikan säännöt jatkavat tauolla. Tästä ja menopaineista huolimatta finanssipolitiikassa on syytä noudattaa malttia ja kurinalaisuutta. Finanssipolitiikasta ei ole syytä tehdä ylimääräistä epävakauden lähdettä. Myös kriisioloissa tehdyt tarpeelliset menojen lisäykset tulevat maksettaviksi ja tehdyt panostukset ovat jostain muusta pois. Tämä on hyvä pitää mielessä päätöksiä tehdessä. Menonlisäykset pitääkin aina pystyä perustelemaan kriisin liittyvillä välttämättömillä syillä. Kaikki tarvittavat panostukset on tehtävä maanpuolustukseen, huoltovarmuuteen ja pakolaisten auttamiseksi, mutta julkisten menojen laaja-alaisella lisäämisellä tai verojen alennuksilla saadaan aikaan vain inflaation kiihtyminen.
Rakennepolitiikan osalta tarvitaan aiemmin suunniteltua selvästi enemmän toimenpiteitä vihreän siirtymän nopeuttamiseksi. Lisäksi kriisinkin keskellä on pidettävä kiinni pitkän aikavälin kasvun kannalta tärkeistä julkisista panostuksista tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Tämän mahdollistamiseksi välttämättömien menojen lisäystä ei nykyisessä tilanteessa ole mielekästä sovittaa olemassa olevaan kehykseen.
Keskeiset ennustemuuttujat vuosina 2021-2023
muutos, %
| 2021 | 2022e | 2023e | |
| Bruttokansantuote | 3,5 | 0,5 | 1,0 |
| Tuonti, tavarat ja palvelut | 5,3 | 3,0 | 3,4 |
| Vienti, tavarat ja palvelut | 4,7 | 2,5 | 3,5 |
| Kulutus | 3,2 | 1,0 | 2,0 |
| yksityinen | 3,1 | 1,0 | 1,5 |
| julkinen | 3,2 | 1,0 | 3,0 |
| Investoinnit | 1,2 | 0,5 | -1,8 |
| yksityiset | 4,6 | 1,0 | -3,0 |
| julkiset | -12,0 | -2,0 | 4,0 |
| Inflaatio | 2,2 | 5,0 | 2,5 |
| Ansiotaso | 2,3 | 3,5 | 4,0 |
| Työttömyysaste, % | 7,7 | 6,6 | 7,2 |
| Työllisyysaste, % (1) | 72,3 | 74,0 | 73,7 |
| Julkisen sektorin yli/alijäämä, suhteessa BKT:seen |
-2,6 | -0,5 | -1,5 |
| Vaihtotase, % BKT:seen | 0,8 | -1,1 | -0,7 |
| (1): työllisten osuus 15-64- vuotiaista |
