- Blogit
- Kansantalous
Rahapolitiikka on hauskaa seurattavaa. Jännittävintä ovat EKP:n pääjohtajan Mario Draghin dramaattiset sanat, joilla tyynnytetään levottomat markkinat. Whatever it takes.
Yhtä värikkäitä kuin rahapoliittisten operaatioiden termit lotraus ja sinko olivat pääjohtaja Draghin eleet neuvoston tammikuun toisen kokouksen tiedotustilaisuudessa. Hymynvirneestä näki, että luvassa on jättisinko eli markkinoiden janoamaa määrällistä elvytystä ja paljon. EKP ilmoitti aloittavansa runsaalla tuhannella miljardilla eurolla joukkovelkakirjojen ostot markkinoilta ja laajentavansa ohjelman eurovaltioiden joukkolainoihin.
Vaikka toimenpiteen suuruusluokka sai sijoittajatkin hymyilemään, talouden seuraajat vetää vakavaksi huoli, onnistuuko deflaation torjunta ja saadaanko operaatiolla vauhditusta euroalueen talouskasvuun.
Runsaat kaksi vuotta sitten EKP ”lotrasi” markkinoille likviditeettiä noin miljardilla eurolla, kun se tarjosi liikepankeille pidempiaikaista edullista rahoitusta. Likviditeetin lisäämisellä ei ollut toivottua vaikutusta reaalitalouteen, vaikka se mahdollisti pankkien luottoehtojen löysentämisen. Hyvien investointikohteiden vähyyttä valitellen pankit parkkeerasivat halvan rahan valtionlainoihin ja talletuksina keskuspankkiin.
Lähtökohdat reaalitalouden elvyttämiseen rahasingolla ovat nyt paremmat. Euroalueen pankit alkavat olla vankemmalla pohjalla uuteen luotonantoon. Negatiivinen talletuskorko ohjaa pankkeja pois keskuspankin turvasatamatalletuksista. EKP on tehnyt kaikkensa sekä pankkivalvojan että rahapolitiikan roolissaan. Määrällisen elvytyksen tehokkuuden ratkaisee, mihin pääoma suuntautuu. Siitä päättävät sijoittajat.
EKP:n valtionlainojen osto-ohjelma toteutetaan pääasiassa kansallisten keskuspankkien kautta suhteessa euromaiden kokoon. Valtionlainoissa suurimpia sijoittajaryhmiä ovat pankkien ohella eläkeyhtiöt ja sijoitusrahastot. Sijoituspolitiikkaa sääntelevät rajoitukset ohjaavat tiettyihin omaisuuseriin. Valtionlainoja myydessään sijoittajat etsivät vastaavan riskitason kohteen.
Velkakirjojen haltijoilla ei ole myyntipakkoa. Osto-ohjelma ei ole mikään automaatti pankkien luotonannon suuntaamiseksi yrityksille. Sijoittajan kannustimet ovat tuotto ja riski.
Rahapoliittisen elvytyksen seurauksena heikentyneen euron pitäisi auttaa vientiyritysten kasvunäkymien kirkastumisessa. Kuitenkin, jos yritysten taloudellinen toimintaympäristö on liian riskinen, investointihanat pysyvät kiinni. Eurovaltioiden velkavuori ei pienene operaatiolla. EKP lupaa ja tekee kaikkensa, mutta se ei tee rakenneuudistuksia maiden puolesta.
Taloustutka on julkaistu myös Maaseudun Tulevaisuuden PTT:n taloustutka -palstalla 2.2.2015
