”Edessä kasvun aika?” Ritva Toivonen, 7.1.2008

                                                   MAASEUDUN TULEVAISUUS/PTT:N TALOUSTUTKA

 

Ei yksin metsäteollisuus, vaan myös suomalainen metsätalous on muutoksen kynnyksellä. Mahdollinen murros on lähtöisin ennen kaikkea metsäteollisuuden toimintaympäristön muutoksista, mutta taustalla vaikuttaa myös Euroopan unionin energia- ja ympäristöpolitiikka. Ehkä poikkeuksellisesti haasteet ovat metsätalouden osalla enemmän positiivisia mahdollisuuksia kuin uhkia, katsoipa asiaa metsänomistajien tai yhteiskunnan näkökulmasta.

Nopeimmin realisoituva haaste on, että hakkuiden tulisi kasvaa nopeasti 10–20 prosenttia. Taustalla on pelko Venäjän puun muuttumisesta vientitullien myötä saavuttamattoman kalliiksi ensi vuodenvaihteessa. Jotta metsäteollisuuden pyörät pyörisivät entiseen malliin, saatetaan parissa vuodessa tarvita 10 miljoonaa kuutiometriä enemmän ainespuuta kotimaan metsistä kuin 1990-luvun loppu- ja 2000-luvun alkupuolella vuosittain korjattu noin 55 miljoonaa kuutiometriä.

Kasvua pitäisi olla vielä viitisen miljoonaa mottia yli viime vuonna saavutetun hakkuennätyksen. Samaa suuruusluokkaa ollut harppaus hakkuissa nähtiin viimeksi 1990-luvun puolen välin jälkeen, kun metsäteollisuus laajensi kapasiteettiaan. Positiivista on, että puuta riittää ainakin teknisessä mielessä mittavaankin hakkuiden lisäämiseen. Tästä on kiittäminen metsänhoitoon vuosikymmeniä tehtyjä satsauksia, jotka ovat jatkuvasti lisänneet metsien kasvua.

Yhteiskunnan näkökulmasta lisääntyvällä puuntuotannolla olisi monia positiivisia vaikutuksia. Metsätaloudessa syntyisi lisää työpaikkoja. Metsäteollisuus voisi toimia Suomessa entisessä laajuudessaan. Kymmenen miljoonan kuutiometrin lisähakkuut toisivat Suomen kansantalouteen useamman sadan miljoonan euron lisän, jolloin myös koko BKT kiipeäisi hivenen ylöspäin.

Jos sen sijaan puuta ei saada Venäjältä entisiä määriä eikä vajetta voida korvata kotimaasta tai muualta saatavalla puulla, saattaa heilahdus alaspäin olla metsäteollisuudessa ja samalla yhteiskunnassa huomattavasti suurempi. Metsäteollisuus joutuisi tekemään vielä viime aikoina nähtyjä tuntuvampiakin saneerauksia. Kokonaisuutena jopa 8 000 työpaikan menetystä on väläytetty. Myös metsäsektorin vientitulot kääntyisivät laskuun.

Lisääntyvien hakkuiden ohella olisi toki samalla satsattava nykyistä enemmän metsien uudistamiseen ja hoitoon ja monimuotoisuuden ja luontoarvojen turvaaminen ovat entistä suurempi haaste. Hyväkasvuiset metsät kuitenkin sitovat runsaasti hiiltä, mikä edesauttaa Euroopan unionin vuodelle 2020 asettamia kunnianhimoisia tavoitteita hillitä ilmaston lämpiämistä.

Puun suosion rakennusmateriaalina voi olettaa lisääntyvän. Jopa sellutehtaiden tuotannon pitäminen entisessä laajuudessaan edistäisi sekin Suomen ja koko unionin tavoitteita tuottaa bioenergialla mittava osa tarvitsemastamme energiasta.

Energiapolitiikka tuokin aivan uudenlaisen lisänsä metsätalouden tuleviin näkymiin. Jos metsätähde- ja muita energiapuuvaroja käytettäisiin nykyisen reilun kolmen miljoonan kuutiometrin sijasta maksimaalisen potentiaalin mukaisesti eli arviolta 12 miljoonaa kuutiometriä, voitaisiin energiapuulla kattaa 5–6 prosenttia Suomen energiatarpeesta. Tämä toki vaikuttaisi puunkorjuuseen ja todennäköisesti edellyttäisi muutoksia myös metsien hoidossa. Selvää on, että energiapuulle muodostuisi omat mittavat markkinansa. Suomen energiapuumarkkinat saattaisivat nopeasti ohittaa mottimääränsä puolesta esimerkiksi Norjan koko puumarkkinat.

Metsätaloudessa saattaa olla edessä mittava kasvun jakso. Itsestään tämä ei toteudu, mutta ovi kasvulle on avoinna, jos oikeat avaimet löytyvät. Mahdollisia hyötyjiä on paljon, mutta häviäjiä vielä enemmän, jos haasteeseen ei tartuta.

ritva.toivonen@tapio.fi