Blogi: Elintarvikevienti on Suomelle tärkeää, mutta miten sitä voisi lisätä?

Suomen ruokavienti on kasvanut viime vuosina vilkkaasti, mutta tuotevalikoima ja Kiinan osuus saattavat olla pulmallisia, kirjoittaa tutkimusjohtaja Hanna Karikallio. Suomen elintarvikevienti kaipaisi tuekseen selkeää strategiaa.

Elintarvikevienti on Suomelle tärkeää, mutta miten sitä voisi lisätä?

Kirjoittaja on PTT:n maa- ja elintarviketalouden tutkimusryhmän tutkimusjohtaja.

•    Suomen elintarvikevienti on kasvanut nopeasti viime vuosina
•    Viennin rakenne ja Kiinan rooli voivat aiheuttaa pulmia
•    Ruuan puhtaus ei välttämättä ole myyntivaltti
•    Suomi tarvitsisi kansallisen vientistrategian

Keskustelu Suomen elintarvikeviennin tilasta ja sen arvon kasvattamisesta on käynyt taas kuumana. Aihe on erittäin tärkeä, koska se on yksi tärkeimmistä keinoista, jolla maatalouden ja koko ruuantuotannon kannattavuutta voidaan Suomessa parantaa.

Suomen elintarvikeviennin arvo kasvoi viime vuoden aikana yli 14 prosenttia ja kuluvan vuoden alkupuoliskolla kasvu on jatkunut: elintarvikkeiden vienti oli alkuvuonna yli 5 prosenttia suurempi kuin viime vuoden vastaavaan aikaan. Eniten on kasvanut sianlihan ja maitojauheen vienti. Tällaiset kasvuluvut ovat todella upeita, kun muistissa ovat vielä viennin ongelmat alkaen Venäjän elintarvikkeille asettamasta tuontikiellosta. Kun oli pakko katsella uusiin suuntiin, löytyi myös uusia ratkaisuja.

Miksi tähän kehitykseen ei kuitenkaan olla täysin tyytyväisiä? Ongelmaksi nähdään se, että bulkkituotteina sianliha ja maitojauhe ovat hyvin alttiita maailmanmarkkinoiden muutoksille ja hintavaihteluille. Suomella ei ole kilpailuetua kyseisten tuotteiden tuottamisessa, joten vienti saattaa vähentyä ja sen kannattavuus heikentyä nopeasti, jos markkinatilanne kääntyy.

Kasvavassa Kiinan-viennissä piilee pulmia

Toinen ongelma tämänhetkisessä elintarvikeviennin kehityksessä liittyy siihen, että Kiinan osuus Suomen elintarvikeviennistä on kasvanut nopeasti. Viime vuoden alkupuoliskolla Kiinaan meni noin 4,6 prosenttia Suomen elintarvikeviennistä. Kuluvan vuoden alkupuoliskolla Kiinan osuus oli jo 8,7 prosenttia, eli se on vuodessa liki kaksinkertaistunut. Eritysesti on kasvanut juuri sianlihan ja maitojauheen vienti Kiinaan.

Ostavatko ranskalaiset suomalaista
broileria, koska suomalaiset väittävät,
että heidän kotimaisissa broilereissaan
on antibiootteja ja suomalaisissa ei?

Kiinan tavoitteena kuitenkin on tulla mahdollisimman omavaraiseksi ruuantuotannon suhteen. Lisäksi Kiina perustaa elintarvikekauppaa entistä enemmän kahdenkeskisiin sopimuksiin strategisesti tärkeiden kauppakumppaneiden kanssa. Ilman odottamatonta markkinahäiriötä on selvää, että Suomen elintarvikevienti Kiinaan tulee lähivuosina vähenemään perustuotteiden osalta.

Puhtaus on hankala valttikortti

Suomen valteiksi ruokaviennissä katsotaan usein puhtaus ja esim. antibioottivapaus. Nämä ovat kuitenkin vaikeita valttikortteja käytettäviksi ruokaviennissä. Niin kauan kuin ei ole kansainvälisesti hyväksyttyjä standardeja mittaamaan esim. ruuan puhtautta tai ruuantuotannon eettisyyttä, ovat nämä enimmäkseen subjektiivisia näkemyksiä. Yleisesti lähes kaikissa maissa suositaan kotimaista ruokaa ja oman maan tuotteita pidetään turvallisempina ja puhtaampina kuin tuontielintarvikkeita.

Antibioottivapautta koskee vähän sama ongelma: sitä on melko vaikea hyödyntää markkinoinnissa ulkomailla. Ostavatko ranskalaiset suomalaista broileria, koska suomalaiset väittävät, että heidän kotimaisissa broilereissaan on antibiootteja ja suomalaisissa ei? Tämä vaatii todella korkeaa valveutuneisuutta kuluttajilta.

Ruuan tuotanto on tärkeää huoltovarmuudelle

Miksi elintarvikevienti on sitten tärkeää, vaikka Suomella ei ole suhteellista etua elintarviketuotannossa? Ensinnäkin huoltovarmuuden kannalta tarvitaan kotimaista ruuan tuotantoa ympäri maata. Toiseksi suomalaiset haluavat syödä kotimaista ruokaa. Tästä kertoo sekin, että Hyvää Suomesta -merkki on Suomen 4. arvostetuin brändi. Viennin avulla markkinat laajenevat ja tulovirrat kotimaiselle elintarvikeketjulle vahvistuvat. 

Kotimaan markkinat ovat pienet ja tuontituotteiden määrä kaupan hyllyillä on kasvanut nopeasti haastamaan kotimaisia tuotteita. Suomalaiset arvostavat laajoja valikoimia ruokakaupassa. Tuontielintarvikkeiden joukosta löytyvät yleensä tuoteryhmien sekä edullisimmat että kalleimmat ja laadukkaimmiksi mielletyt tuotteet.

ALV ei ole hopealuoti ruuan hinnan laskemiseksi

Hinta on aina ollut yksi kuluttajien tärkeimmistä ostokriteereistä, ja ruokakaupassa kilpaillaan myös hinnalla On vaikea nähdä, että kotimaan markkinoilla kil-pailutilanne, ruuan hintakehitys tai hintamarginaalit muuttuisivat siten, että ne auttaisivat isommin esim. maatalouden kannattavuusongelmien ratkaisemisessa.

Tavoitteet on hyvä pitää korkealla,
mutta on kuitenkin hyvä olla realisti.
On hyvä tunnistaa lähtötaso ja
pysyä nöyränä tosiasioiden edessä.

Vaikka ruuan kulutusmenot eivät keskimääräisiin tuloihin suhteutettuna ole Suomessa korkeat, on Suomessakin kuitenkin iso joukko kotitalouksia, jotka eivät voi ruokakaupassa tehdä valintoja muun kuin hinnan perusteella. Korkea arvonlisäveroaste on yksi tekijä, mikä nostaa aika reilustikin ruuan hintaa Suomessa eurooppalaisittain vertailtuna. Toisaalta tuore tutkimus osoittaa, että arvonlisäveron alennukset eivät ole juuri siirtyneet Suomessa hintoihin.

Tarvittaisiin todella merkittävä ALV:n alennus, että se tuntuisi kuluttajien kukkarossa asti. Viime aikoina keskustelu on lisäksi enemmän pyörinyt alennetuista ALV-kannoista luopumisen ympärillä. Arvonlisäverotuksen kautta ruuan hintaa on vaikea saada laskettua.

Ruokaketjun rakenne on hajanainen

Alkutuotannon ja elintarviketeollisuuden rakenne on Suomessa hajanainen. Tilastokeskuksen yritystilaston mukaan Suomessa oli vuonna 2018 lähes 1 600 elintarviketeollisuuden yritystä, joiden keskimääräinen liikevaihto oli 5,87 milj. euroa ja keskimääräinen henkilöstömäärä 19,3. Lisäksi Suomessa on lähes 47 000 maatalous- ja puutarhayritystä. Hajanaisuus ei välttämättä ole ongelma, jos yritykset osaavat tehdä yhteistyötä synergiahyötyjen saavuttamiseksi. 

Viennissä synergiaetuja löytyy paljon kohdemarkkinoiden tuntemisesta logistiikan järjestämiseen. Jos isoillakin yrityksillä on ongelmia uusille markkinoille pääsyn kanssa, on selvää, että pienille ja keskikokoisille yrityksille ulkomaiset markkinat jäävät usein vain haaveeksi – erityisesti, jos sinne yritetään päästä yksin. Esimerkiksi tuottajaorganisaatiot ovat yksi yhteistyömuoto, jota ei vielä Suomessa hyödynnetä paljon, mutta joka voisi osaltaan tarjota ratkaisuja synergiaetujen saavuttamiseen.

Ruuan vienti kaipaisi pääomia ja strategian

Suomessa tehdään monipuolista viennin edistämistyötä mm. Food from Finland -ohjelmassa. Tämä riittää tiettyyn pisteeseen saakka. Viennin volyymien kasvattamiseen ja kohdemarkkinoiden mukaan räätälöityyn markkinointiin ja brändäykseen tarvitaan kuitenkin sellaisia rahoja, joita ei ruuanvientibisneksessä pyöri. Ala tarvitsisi erityisesti pääomasijoittajia.

Jokin aika sitten tuli tieto, että suomalainen Solar Foods sai 15 milj. euron rahoituksen uuteen tehtaaseen. Mukana rahoituksessa oli myös ulkomaisia pääomasijoittajia. Yritys tekee proteiinia ilmasta. Sijoittajat liikkuvatkin jo uusien ruokateknologioiden parissa. Nämä haastavat perinteistä ruuan tuotantoa, ja kilpailu alalla sen kuin kovenee.

Yhtälö on sen verran vaikea, että elintarvikevientiin liittyviin haasteisiin on vaikea tarjota ratkaisuja. Kansallinen vientistrategia vaikuttaa hyvältä ehdotukselta. Tämän pohjaksi tarvitaan huolellisesti hankittua tietoa siitä, mikä on Suomen vientipotentiaali nyt, ja miten paljon ja missä sitä pystytään järkevästi kasvattamaan keskipitkällä aikavälillä sekä minkälaista viennin kasvua tavoitellaan eri tuoteryhmissä ja eri markkina-alueilla. Ehdoton edellytys kansalliselle vientistrategialle on, että alan toimijat hyväksyvät sen ja siten myös sitoutuvat siihen. Vientistrategian pitää olla alan yhteinen asia.

Pääministeri Sipilän hallitusohjelmassa tavoiteltiin 500 miljoonan euron parannusta elintarvikkeiden kauppataseeseen hallituskauden aikana. Elintarvikkeiden kauppatase kuitenkin lopulta heikkeni tuolloin. Tavoitteet on hyvä pitää korkealla, mutta on kuitenkin hyvä olla realisti. Suomi ei ole maailmalla tunnettu ruuastaan eikä Suomeen matkusteta ruuan takia. On hyvä tunnistaa lähtötaso ja pysyä nöyränä tosiasioiden edessä. Pikavoittoja ei ole tarjolla.

 

Maa- ja elintarviketalouden syksyn ennuste julkaistaan 29.9.2020 klo 10.00.