- Blogit
Maaseudun Tulevaisuus / PTT:n taloustutka 22.11.2010
Haja-asutusalueella omistusasuminen voi olla ainoa asumisen vaihtoehto, koska vuokra-asuntoja on taajamien ulkopuolella harvoin tarjolla. Omistusasuminen on eittämättä järkevää, jos asunnossa asuu pitkään.
Elämäntilanteiden muuttuessa, omistusasunnon olisi myös hyvä sijaita alueella, jossa kysyntää riittää tulevaisuudessakin. Mutta kuinka moni nykyisin omistusasunnossa, erityisesti haja-asutusalueella, asuva miettii asuntoonsa kohdistuvaa kysyntää?
Haja-asutusalueella omistusasunnosta irtaantuminen ei välttämättä käy helposti. Siksi oma asunto heikon kysynnän alueella voi sisältää suuremman riskin kuin mitä moni haluaa ajatella. Jos varallisuus on vielä pääasiallisesti sidottu omaan asuntoon, ei omaisuus myöskään ole riittävästi hajautettu.
Omistusasuja voi kohdata ongelman asuntoa myydessä. Ilman ostajaa omistusasuja ei saa asuntoaan ”lihoiksi”. Asuntoloukku voi osua niin työn perässä muuttavan kuin palveluiden ääreen haluavan eläkeläisenkin kohdalle.
Työelämässä olevan kannalta tilanne on lohdullisempi, koska lainaa on helpompi saada.
Eläkeläisen kannalta suurimmat ansiotulot ovat jo kuitenkin takanapäin, jolloin muun varallisuuden puuttuessa vaihtoehdoiksi jäävät halvempi asumismuoto, vuokralle siirtyminen tai käänteinen asuntolaina. Tosin pankkikin huomioi heikon kysynnän alueen käänteisen asuntolainan suuruudessa.
Haja-asutusalueilla sijaitsevien asuntojen kysyntää heikentää osaltaan myös vapaa-ajan asuntojen suuri määrä. Suuret ikäluokat hyödyntävät haja-asutusalueella elämisen edut mökkeilemällä samalla kun vakinainen asunto kaupungin keskustassa tarjoaa turvan vetäytyä palveluiden ääreen. Tällöin vakinainen asunto on useimmiten myös pieni ja helppohoitoinen kerrostaloasunto, sillä puuhastella voidaan vapaa-ajan asunnolla.
Toki lapsiperheet ostavat isoja omakotitaloja, mutta nekään eivät saa olla kaukana työpaikasta eivätkä palveluista. Siksi asuntomarkkinoiden tilanne kasvukeskusten ympärillä on epäterve, koska asuntotuotanto ei pysty vastaamaan kasvavaan kysyntään. Mutta haja-asutusalueilla vastaavaa ryntäystä ei ole odotettavissa, poikkeuksena Pohjois-Suomi suurine kaivoshankkeineen.
Edelleen vallalla on ajatus, että omaan asuntoon on päästävä mahdollisimman nopeasti lähes hinnalla millä hyvänsä, vaikka omistusasunnon hankkiminen vähentää joustavuutta eri elämäntilanteissa. Mutta kuinka usein asuntoa ostaessa ajatellaan jo sen myymistä?
Eri asumismuotojen tasapuolisuutta tulisi edistää niin paljon kuin mahdollista. Tämä lisäisi sekä työvoiman liikkuvuutta että edesauttaisi ikääntyvien ihmisten siirtymistä haja-asutusalueilta palveluiden välittömään läheisyyteen. Ehkä tulevaisuudessa näemme erilaista käyttäytymistä, jossa omistusasunnosta voidaan tarvittaessa siirtyä muuhun asumismuotoon muutenkin kuin pakon edessä.
Sami Pakarinen
