- Blogit
MAASEUDUN TULEVAISUUS/PTT:N TALOUSTUTKA
Suomalaiset ovat selvästi EU:n keskiarvoa liikkuvaisempaa kansaa. Tutkimukset todentavat, että ikä, aikaisempi muuttokokemus ja koulutustaso ovat merkittävimpiä muuttokäyttäytymisen taustalla vaikuttavia tekijöitä. Näiden vaikutus on pysynyt vakaana jo pitkään.
Miksi samat tekijät ovat muuttojen taustalla vuodesta toiseen? Iän vaikutus osin liittyy opintoihin, nuoria työntää kotiseudulta liikkeelle opiskelupaikat. Opiskelun aloittaminen ja erityisesti korkea-asteen koulutus on kautta aikojen vaatinut muuttamista. Korkeaan koulutukseen hakeutuvien määrä on jatkuvasti kasvanut, ja nämä opiskelupaikat ovat keskittyneet keskuksiin.
Monelle opiskelemaan lähtö on ensimmäinen itsenäistymisen vaihe, jolloin halutaan hakea etäisyyttä kotipesään ja vanhempiin. Ensimmäinen muutto, tapahtuipa se opintojen perässä tai muutoin, on usein tärkein ihmisen muuttouraa määrittävä tekijä. Kun siteet kotiseutuun on kerran katkaistu, seuraava muuttopäätös on helpompi. Muuttokokemuksen vaikutus heijastaa tätä.
Koulutettujen muuttoaktiivisuus johtuu osin siitä, että valmistumisen jälkeen työnhaku usein vaatii muuttoa. Laman jälkeen erityisesti korkean osaamisen työpaikat ovat keskittyneet muutamalla keskusseudulle. Toisaalta hyvän koulutuksen hankkineilla on laajemmat valintamahdollisuudet työmarkkinoilla kuin alemmin koulutetuilla. Tästä kertoo sekin, että yliopistoista valmistuvat työllistyvät ympäri maata, sen sijaan ammattikoulut tuottavat selvästi enemmän työvoimaa paikalliseen käyttöön.
Nuorilla on yleensäkin vanhempia paremmat edellytykset reagoida kaukaisempiin työtilaisuuksiin muuttamalla. Alueellisia siteitä perheen, lapsien tai pitkän työssäolon muodossa ei useinkaan ole vielä ehtinyt kertyä. Aikaisempi muuttoliike on myös levittänyt sukua ja ystäviä ympäri maata, joten muuton kynnys on luultavasti myös tästä syystä nuorille pienempi.
Eri tutkimuksissa vakiintuneet havainnot muuttajien nuoresta iästä ja korkeasta koulutuksesta kertovat siis yhteiskunnan ja talouden kehityksestä ja koulutus- ja työmahdollisuuksien alueellisesta sijoittumisesta. Nuoret ovat muuttaneet keskuksiin jo pitkään, eikä siihen ole näköpiirissä muutosta.
Mielenkiintoista on kuitenkin, että myöhemmin syntyneet ikäluokat näyttävät aina muuttavan aikaisemmin syntyneitä enemmän. Siinä missä vuonna 1970-syntyneiden muuttohuippu ajoittui 25 ikävuoden tienoille, vuonna 1982 syntyneillä huippu nähtiin jo viisi vuotta aikaisemmin. Tästä ikäluokasta 19-22-vuotiaana muutti 85 prosenttia, vuonna 1970 syntyneistä vastaavassa iässä muutti suhteellisesti yli puolet vähemmän.
Suurempi liikkuvuus nuoremmalla iällä todennäköisesti merkitsee myöhemmin syntyneiden suurempaa valmiutta liikkuvuuteen myös tulevaisuudessa. Tällä voi olla merkitystä, kun suuret ikäluokat alkavat poistua työelämästä ja työpaikkoja avautuu ympäri maan. Perinteisillä muuttotappioalueilla työvoima on ikääntyneempää, joten niillä on kasvukeskuksiin nähden ajallinen etulyöntiasema työvoimavajeen paikkaamisessa.
Kilpailukykyä keskusten ulkopuolisilla alueilla on myös asumisympäristönä. Maaseutu tai muu haja-asutusalue on toivottu asuinpaikka joka kolmannelle suomalaiselle ja erityisen selvästi lapsiperheille, joissa on kouluikäisiä lapsia. Muuttopäätöksen voivat ratkaista asumiseen liittyvät mieltymykset ja viihtyvyystekijät. Näin ollen pienten paikkakuntien työvoimatarpeet saattavat ratketa helpommin kuin suurten kaupunkien.
